Edellisessä postauksessa esittelin kaksi virkkaamaani puseroa. Niistä tuli vähän lyhyemmät, kuin mihin olen tottunut, sillä yleensä käytän pepun peittäviä tunikoita pitkien housujen kanssa. Yritin kuitenkin etsiä jotkut housut, missä aivan kaikki makkarat eivät tulisi näkyville. Näissä leveissä kangashousuissa on hakemaani tyyliä, mutta tuo väri…. hmmm… ei aivan passaa.
Sitten löysin toiset, loppukesästä ostamani tummansiniset housut, joissa on väljä mitoitus. Aika hyvä yhdistelmä, mutta kuvaa katsoessa huomaan, että lahkeita voisi vähän lyhentää. Toisekseen, sivutaskut, mihin en ole tottunut, jäävät helposti pönköttämään.
Nuorempana pukeutuduin tosi usein puolihameeseen ja puseroon. Se oli muoti ja tyyli silloin, 70-luvulla – ellei pukeuduttu leveälahkeisiin farkkuihin. Olen huomannut, että viime vuodet nuo puolihameet (tai siis hameet) ovat jääneet hyvin vähäiselle käytölle ja sen sijaan olen suosinut kokoleninkiä.
Tätä virkattua puseroa halusin kokeilla hameen kanssa, joten ei kun kaappia penkomaan. Löysinkin oikean värisen kesähameen, mutta se on aivan liian pitkä. Kokeilin sitä vähän lyhyempänä (eli nostin kuminauhavyötärön ylemmäs) ja kyllä, heti parempi. Toinen hame – kirkkaansininen – on kyllä sopivan mittainen, mutta väärän värinen. Tai siis, minulle oikean värinen, mutta tähän puseroon väärän värinen. Auts, on se vaikeaa, jos siitä tekee vaikeaa.
Näiden kokeilujen jälkeen keksin vielä paremman vaihtoehdon, mutta siitä kuvat myöhemmin.