Ei se nyt niin iso homma ollutkaan, mitä välillä epätoivoissani ajattelin! Noin kuukausi siinä meni ja nyt se on valmis. Nyt on esittelyssä isoäidinneliöiden yhdistäminen takiksi. Tässä esittelen kuitenkin takin ennen viimeistelyä. Ja, toisin kuin luulin, nyt on jo uusi jakku aloitettu!
Ehkä eniten pohtimista aiheutui hihan istuttamisesta. Tällaiseen palajakkuun ei tehdä istutettua hihaa, vaan lähinnä alaslaskettu suora hiha. Se on huonoin vaihtoehto istuvuudeltaan, mutta helpoin tehdä paloista. Koska en ollut projektia alunperinkään suunnitellut, myös hiha hahmottui vasta työn edetessä. Ja lopputulos valkeni aivan sattumalta.
Ensin yhdistelin paloja miten sattuu, enkä ollut edes varma, riittävätkö palani, 125 kappaletta. Kun sain alaosan muodostumaan, tajusin, että hihan voi yhdistää näinkin. Ei saumaan, vaan upottamalla se puolen ruudun verran ”sisälle päin”. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan…
Hieno homma, pääsin yhdistelemisessä eteenpäin. Ja loppujenlopuksi neulalla ja reunan langalla ompeleminen oli kivaa!
Hiukan epäjohdonmukaisesti kohdistin kulmat. Ensin jätin niihin selvästi reiän, mutta myöhemmin ompelinkin reiän umpeen. Ei haittaa.
Aivan käsittämätöntä on, miten pieleen meni arvioni jakun koosta. Kun hahmottelin lopputulosta pöydällä, piirsin ja laskin palojen riittävyyttä ja vertailin hahmotelmaa valmiiseen takkiin, arvelin, että tästä tulisi nipinnapin vyötärölle yltävä vajaamittaisilla hihoilla oleva pikkujakku. No ei, vaan siitä tuli todella pitkä takki!
Seuraavaksi esittelen, miten hyvä lopputulos on, kun olen tehnyt viimeistelyn. Pysy siis kanavalla!
Pellavasydämen Mervi