Osaan arvostaa käsitöitä, kun tiedän, mikä työ niissä on. Ja tiedän, mikä on langan hinta. Vaikka osaan itsekin virkata, neuloa, ommella ja – no, vaikka mitä – voin silti ostaa toisen tekemän käsityön. Nytkin kävi niin.
Facebookin ryhmiä selatessani osui silmiini myynti-ilmoitus virkatusta ”huitulasta”. Hinta oli mielestäni halpa. Pitkä paloista virkattu jakku. Hinta 70 euroa. Ensimmäinen yllätys oli se, ettei ostosta tarvinnutkaan postitse odottaa, vaan se tuli kotiinkuljetuksena. Toinen iloinen yllätys oli sen mieluinen väri. Jakku olikin sininen, eikä musta, niinkuin kuvasta olin päätellyt. Kolmas yllätys oli se, että jakku oli täydellisen kokoinen minulle!
Vaikka itselläni on juuri nyt tekeillä isoäidinneliöistä virkattu jakku, on tämä tänään ostamani aivan toisen tyyppinen. Ehkäpä nyt saan käyttöön valkoisen ohuen hellemekon, jota en ole koskaan pitänyt (paitsi kuvissa), sillä siitä näkyy alusvaatteet läpi. Toisaalta jakun kuviot tulevatkin parhaiten näkyviin juurikin vaalean vaatteen päällä.
Tekijä ei muistanut, mitä lankaa tämä on, mutta 100 % puuvillaa ja sen voi kuulemma pestä koneessa. Lanka on merseroimaton ja tuntuu todella pehmeältä.
Eikö niin, ettei voisi jakku olla enempää minun näköiseni?
Nuo hihat on juuri minun oloiseni. Tarpeeksi tilavat, tarpeeksi pitkät, mutta kuitenkin vajaamittaiset. Ainoaksi ongelmaksi saattaa käytössä muodostua se, ettei ole edessä kiinnitystä. Mutta sehän on helposti ratkaistu, joko klipsuttimella tai ompelemalla nappi – reikiähän tässä on jo valmiina!
Olen tyytyväinen.
Niin ja tekijällä oli paljon muitakin tuotteita valmiina, hän kun on kuulemma 50 vuotta virkannut. Eikä sanojensa mukaan muita käsitöitä teekkään. Ja lukee minun blogiani ”joka päivä”.
Palataan siihen minun palavirkkaukseeni tuonnempana. Nyt ei ole mikään kiire sen kanssa.
Pellavasydämen Mervi