Isäinpäivää edeltävänä iltana mietin, miten muistaisin vanhaa isääni. Päädyin klassikkoon, ompelen lätsän. Muistan lapsuudestani, että meillä oli hatun suurennuslaite – sitä en muista millainen se oli – koska isäni päähän ei mahdu mikään kaupan hattu. Pää kun on kokoa 64 cm. Olen ommellut monta lätsää ”mittatilaustyönä”. Kalastajanhattu voisi olla virallinen nimitys tälle.
Nyt iski inspiraatio, tai siis tarve, niin myöhään, että piti tehdä kaapissa olevista tarpeista. Halusin tehdä lämpimän hatun, joten valitsin tuollaisen oletettavasti villakankaan. Löytyi sopiva pala, josta sumplimalla sain kaikki kappaleet leikattua. Olin säästänyt jonkun asiakkaan pitkän takin lyhennyksestä tikkivuoria, joka sekin riitti mainiosti tähän. Kaavoja selasin ja selasin ja päädyin käyttämään vanhasta omasta kesähatustani leikkaamiani osia.
Kappaleita tarvitaan: päälaki x 1, sivukappale taitteelta x 1, lieri taitteelta x 4. Kuten huomaat, leikkaaminen ei ole mieleistä hommaa minulle, teen sen miten kuten sutasemalla…
Vuori ja kovikekangas
Vuorin laitoin vain päälaelle ja sivukappaleeseen. Viime tingassa päätin kiinnittää lieriin kovikekankaan, sitäkin löytyi varastoistani. Kiinnitin vain toiseen puoleen lieriä. Allaolevassa kuvassa on kovikekangas (rutussa) kaksinkerroin taitettujen lierikappaleiden päällä.
Ja sitten ompelemaan. Ensin yhdistin lierikappaleet päistään.
Sitten yhdistetään lierikappaleet ulkoreunastaan toisiinsa. Reuna harkotaan, käännetään ja tikataan.
Sivukappaleen päät yhteen ja tikkasin sen noin ompeleen molemmin puolin. Sivukappale ommellaan yläreunastaan päälakikappaleeseen.
Villakangas on kyllä kiitollista ommeltavaa, kun ei rispaannu ja joustaa – ei oo niin nökön nuukaa… Mutta mieluiten tietysti kappaleiden tulisi täsmätä toisiinsa. Tässä kohtaa piti ottaa matematiikan laskukaavat käyttöön. Miten iso pitää päälaki-pyörylän olla, että se sopii tuohon sivukappaleeseen, jonka yläreuna on 57 cm? Alareunanhan piti olla päänympärys eli pappan tapauksessa se 64 cm. Noh, ympyrän piiri on 2 x pii x säde. Eli halkaisija on piiri / pii (joka taas on 3,14. Näin ollen ympyrän halkaisija on 57 cm / 3,14 = 18 cm.
Seuraavaksi tein saman homman vuorikankaalle.
Tajusin, että tässä kohtaa pitäisi miettiä, mistä vuori käännetään, mutta kun en ollut ajatellut asiaa aikaisemmin, päätin edetä helpoimman kautta. Yhdistin päälliosan ja vuorin semmoisenaan, siis näin:
Sitten seuraa jännittävin vaihe, onko lieri sopiva sivukappaleeseen? Yleensä ei, kaikista mittauksista huolimatta. Ainakin kovikekankaan silittäminen saa kankaan kutistumaan, jos silittää sen liian kuumalla raudalla. No, melkein onnistuin. Lierin osat kannattaa kyllä ommella ensin toisiinsa, siis ne sisäreunat.
Sauman huolittelu vinokantilla
Tässä vaiheessa mietin tuon yhdistämissauman huolittelua. Pitääkö huolitella, vai riittäisikö siksak-ommel? Päätin kuitenkin huolitella sen joustavalla trikoovinokantilla. Koska yhdistämissauma on aika paksu, ompelin vinokantin ensin toiselle puolelle, käänsin ja tikkasin toiselta puolelta.
Toki tämän tyyppinen sauma vie tilaa, mutta on helppo, kun ei tarvitse miettiä, mihin jättää kääntöaukon.
Tuon punaisen langan ompelin merkiksi, miten päin lätsä päähän laitetaan, koska olen huomannut, että yleensä se on juurikin sauma edessä otsalla….
Niin oli kuulemma hyvä hattu, ettei olisi malttanut pois päästä ottaa! Onhan se vähän ”viuruskainen”, mutta ei ole pääkään kovin huoliteltu.
Ehkä voisin kaavaa vähän tarkistaa, että saisin lierin vähän mallikkaammaksi. Mutta todennäköisesti taas seuraavakin hattu tehdään kiireessä samalla kaavalla. Vielä kuva isäinpäivästä ja vanhempi kuva samoista tyypeistä ehkä vuonna 1962, kun toinen oli 3 vuotta ja toinen 26 vuotta.
Pellavasydämen Mervi