Kun näin tämän päiväpeitteen kierrätyskeskuksen ilmaishyllyllä, tiesin heti, että haluan tehdä siitä bomber-takin. Ikinä en itse ole sellaista käyttänyt, enkä myöskään tehnyt. Eikä tästä nyt ollenkaan perinteinen bomber-takki tullutkaan. Mutta idea.
Mistä löytäisin kaavan – sehän on se ensimmäinen ongelma. Hyvin pienellä vaivalla löysin kirjahyllystäni ehkä 80-luvulla ilmestyneen ”Onnistu ommellen” –kansiosarjan. Sielläpä oli kaavat Raglanhihaiseen puseroon. Juuri sellainen jakku, mitä olin ajatellutkin!
Huippuhelppo malli
Piirsin siitä tuon mallin C kaavanosat. Totesin, että tämä takki/jakku on ehkä maailman helpoin valmistaa. Leikkaamisen jälkeen huolittelin kaikki osat saumurilla. MInulla on teollisuuskone, joten tämäkin vaihe kävi todella nopsasti. Nyt sisäsaumat ovat siistit, eikä tähän tullut vuoria. Näin se joustaa mukavasti. Ihan hiukan piti opiskella UUTTA, sillä halusin tehdä vyötäröresorin hiukan erilailla. Suunnittelin eteen pienet palat takkikangasta.
Kun lapseni olivat pieniä 80-luvulla, lisäsin vaatteisiin nepparit. Silloin ne oli muotia ja jopa lähestukoon osasin ne kiinnittää. Tähän olisin laittanut isot nepparit, mutta kun niitä ei HETI ollut käsillä, vaihdoin suunnitelman tavallisiin nappeihin. Ja löysinkin juuri sopivat!
Tästä tuli vähän turhankin pitkä – sellainen vyötärömitta olisi ollut ”oikeampi”, mutta toisaalta tämä mitta sopii ainakin itselleni paremmin. Malli on todella väljä, sillä koko taisi olla jokseenkin 40, mutta mahtui minun 48 kokoiseen vartalooni mainiosti.
Tämäkin tulee kierrätysvaatteiden näyttelyyni.
Eikö olekin aika söpö?
Pellavasydämen Mervi