Tässä työssä lähdettiin taas liikkeelle lanka edellä. Viime kesänä tilasin tällaista väri-iloittelulankaa. Tottakai sitä piti kokeilla, mutten oikein keksinyt, mitä siitä tekisin. Aloitin virkkaamalla pitsiympyrää ja siitä se sitten jalostui ensin ajatukseksi pienestä pussukasta ja lopulta siitä tuli reppu. Ohjetta minulla ei ollut, tein ”ihan omasta päästä” miten työn edetessä keksinkin. Pohjaa tehdessäni lisäilin pylväitä […]
Lapselle virkattu reppu Lue lisää »
Jotenkin jäi harmittamaan, kun mun keltaisesta vauvan nutusta tuli aivan liian iso. Päätin tehdä toisen, oikean kokoisen. Malli pysyi samana ja neulepinta myös. Lanka vaihtui Katian Merino Babyksi. Neuloin etu- ja takakappaleet yhtenä ja hihat lisäsin kaarroketta varten samaan työhön. Saumoja tuli siis ommeltavaksi vain hihassa. Täällä esittelyssä keltainen villatakki: https://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2020/03/vauvalle-piti-tulla-nuttu-mutta-vahan.html Ja nyt siis vähän
Tästä on jo useampi viikko aikaa, kun meidän piti palauttaa ompelemamme trikoovaatteet, pusero ja housut. Minä valitsin puseroksi Jujunan valmiskaavalla tehdyn tunikan. Täällä. Valitsin paperikaavan, koska en halua tulostaa enkä teippailla kaavoja. Pitihän nämäkin tietysti jäljentää kaavapaperille ja leikata… Ihan sellaisenaan kaava ei ollut minulle istuva ja tässä kohtaa täytyy sanoa, että onneksi. Opin paljon
Ompelijaoppi: joustava paita ja housut Lue lisää »
Olin jo tehnyt samaisesta alpakkalangasta ihanat kämmekkäät ja moni osti juuri sitä lankaa ja teki juuri mallini mukaiset, täällä. Roosa ja harmaa lanka loppuivatkin heti alkuunsa ja jäljelle jäi muita värejä. Päätin siis tehdä keltaisesta jotain, mutta mitä se olisi? No, teenpä vauvan nutun. Etsin ohjeen, joka suunnilleen vastasi tarkoitustani ja lankaa. Loin silmukat pienimmälle
Vauvalle piti tulla nuttu, mutta vähän iso…. Lue lisää »
Kuten kaikki muukin lähiopiskelu, myös meidän mittatilausompelu lähiopiskeluna on peruttu. Etänä yritämme, mutta aika hapuilevaa se on, kun ei voi mekkoja yhdessä sovittaa. Olenkin jo esitellyt ensimmäisen leningin, jonka ompelin. Yksi käyntikerta Turussa meni ihan hukkaan, kun en osannut päättää, mitä sen jälkeen alkaisin tehdä. Yritin sitten opiskella toisten työtä seuraamalla, hah. Yhtenä iltana piirsimme
Ompelijaoppi: leninki Lue lisää »
Kevään viimeisenä työnä ennen näyttöä valmistamme leningin tai mekon, miten sitten kukakin sitä nimittää. Tässä yhteydessä pitäisi harjoitella myös vuoritusta, mutta jos leninkiin ei tule vuoria, pitää tehdä erillinen toppi vuorilla. Minä valmistin lyhythihaisen kukkamekon ilman vuoria. Ensin teimme koululla olleista varastokaavoista ”peruskaavan” omilla mitoillamme. Minulle koko 54 oli ihan sopiva, mutta sisäänotot (muotolaskokset) piti
Ompeluoppi: leninki – kaavan muokkaus ja ompelu Lue lisää »
Kaikista käsitöistä mieluisinta minulle taitaa olla teatteripuvustuksen valmistaminen. Olen tehnyt sitä jo monta vuotta Lentävä Lokki -nimiselle paikalliselle kesäteatteriryhmälle. Se on luovaa työtä, missä välillä joudun todella haastamaan itseni. Ompelutyönä taas teatterin puvut ovat vähiten haastavia sikäli, että kukaan ei katso vaatteen nurjalle puolelle! Saumojen ei tarvitse olla oppikirjan mukaisia, kunhan kestävät pesua ja kovaa
Opiskelen mittatilausompelijaksi Suomen Yrittäjäopistossa Turun toimipisteellä. Ennen joulua meidän piti tehdä ja jättää näyttötyö. Se oli melko iso rutistus näin vanhalle ihmiselle, jonka opiskeluista on jo vuosikymmenet vierineet ja silloin oli opiskelutyylit hyvin erilaiset kuin nykyään. En ole ikinä tehnyt portfoliota. Nyt piti opetella sekin. Tässä esittelen yhden osa-alueen tuosta näytöstä, jonka teemana oli KIERTOTALOUS
Ompeluoppi: näyttötyönä hame Lue lisää »
Taas on valmistunut yhdet keskeneräisiksi jääneet villasukat. Näistä halusin tehdä niin isot kuin langasta tulee, mutta kävi kuitenkin niin, että sukasta tuli aivan suhteettoman mallinen. Ja oli se kyllä isokin, ainakin 47 kokoinen. Ensimmäisen kerran päätin purkaa valmiista sukista vähän matkaa pois. Ei näille mitään tilausta ollut, mutta ajattelin, ettei kukaan osta niin hassun näköistä
Isot sukat ja ihan pienet Lue lisää »
Kirpputorilöytö, jonka olin unohtanut kaapin perukoille. Tyttäreni sen keksi etsiessään joulupöytään liinaa. Eihän tämä oikeastaan ole yhtään jouluinen, mutta silti sopi hienosti. Tämän katseleminen tuottaa iloa. Jo senkin takia, että joku on käyttänyt hurjasti aikaa pikkutarkkaan työhön. Kirjontatyöt saavat minut ehkä eniten kunnioittamaan tekjää. Jotenkin hämmästelin tämän pöytäliinan materiaalivalintaa. Eikö voisi kuvitella, että tuo musta
Upea kirjottu pöytäliina Lue lisää »