Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytyi isohko pyöreänmallinen pitsiliina. Näin sen heti pitsipuserona. Kaavoja taas hetki etsittiin, mutta löytyipä hyvinkin tavallinen puseron kaava – jostain valmiiksi piirretty ja leikattu. Ja näin se syntyi pitsipusero pöytäliinasta.
Leikkasin etu- ja takakappaleen ja hihat, kun huomasin, että ompa vain parikin kahvitahraa… En kuitenkaan heti luovuttanut, vaan laitoin kappaleet Klooriveteen likoamaan. Ja todentotta – liinasta tuli puhdas, raikas ja entistäkin valkoisempi. Mikä onni!
Olin sijoitellut kaavat huolellisesti (harvinaista minulle) niin, että helmaan tuli pöytäliinan reuna. Näin ei minun tarvinnut helmaa ensinkään ommella. Pääntiehen sain sopimaan kauniit kiehkurat.
Pääntielle valitsin alavarat entisestä lakanasta. Hihat on vajaamittaiset ja hihansuihin tein päärmeet.
Onnistuin sivusaumoissa täydellisesti, kuviot kohdistuu hienosti. Ompelin rintamuotolaskokset ja ne sulautuu mukavasti kuvioiden sekaan.
Olipa kiva katsella tätä olohuoneen nurkassa olevan ”matamin” yllä. Näyttää kauniilta. Ja materiaalit aivan ilmaisia.
Tämäkin pöytäliinasta tehty pitsipusero löytyy näyttelystäni, Koulukatu 5. Se avautuu virallisesti kesäkuussa, mutta olen jo saanut avaimet liikehuoneistoon ja alan sitä sisustaa. Kun kaupungissa on MINIFARMI JA KUKKAMESSUT tulevana viikonloppuna, saattaa olla, että jotain on jo valmiina. Jos ehdin.
Pellavasydämen Mervi