Olin puhunut vakuumipakkauslaitteen ostamista. Mieheni löysikin sellaisen kierrätyskeskuksesta ilmaiseksi. Suhtauduin kapineeseen varauksella: että toimiiko edes… Mukana ei ollut tietystikään mitään käyttöohjetta, joten kaapin perukoille unohtui se.
Eilen sattui kohdalle avustaja, joka hallitsee laitteen käytön ja neuvoi sen minulle. Iltapäivä menikin sitten pienessä pipertämisessä, mitä hommaa normaalisti inhoan. Nyt vaan asennoiduin toisin ja äkkiä olikin napit lajiteltu omiin pussukoihinsa.
Tällainen laite:
Sain asiakkaalta paljon paljon nappeja. Hän oli saanut ne sukulaisen kaupan jäämistöstä. Jos olisin pakannut kaikki pieniin minigrip-pusseihin, olisi hommalle tullut koko lailla hintaa, kun yht’äkkiä en mistään saanut hankittua ”halpis”- minigrippejä.
Avattuna laite näyttää tältä. Takaosassa on pussimateriaalia, mikä onneksi oli valmiina tässä minun ilmaisversiossani. Tiedä sitten, löydänkö samanlaisia, kun loppuu?
Tuossa keskellä on pieni musta ”imuri” johonka pussi asetellaan ja se imee ilmat pois. Suuttimen edessä kulkee metallilanka, joka kuumenee ja sulattaa pussin suun kiinni.
Nyt tarvitsin ihan pieniä pusseja, joten tein ensin soiron, jonka sitten palastelin pieniksi.
Kun painaa kantta keskeltä, tapahtuu ilman poisto ja kun painaa reunoilta, muovi sulaa kiinni muodostaen pitävän sauman. Ilmaa poistettaessa palaa vihreä valo ja kuuluu hurinaa. Kun taas tekee liimauksen, syttyy punainen valo.
Ensin teen pitkän pussin koko laitteen leveydelta….
…. sitten pitkä pussi pätkitään pieniksi pussukoiksi.
Nyt minulla on iso kasa sieviä pikkupusseja ja napit lajiteltuina. Huono puoli näissä on se, ettei pussia voi aukaista ja uudelleen sulkea.
Tosi kätevää! Toinen käyttö tälle laitteelle on postituksessa. Lankakerän (tai mitä tahansa pehmeää) saa imaistua littanaksi, jolloin sen voi postittaa kirjeenä. Toki laitteen leveys asettaa rajoitteen. Kovin isoa pakettia tuolla ei saa ilmatiivistettyä eli vakuumipakattua.
Pellavasydämen Mervi