Kukapa meistä ei huomaisi juuri ennen joulua, että ”Ai, mutta senjasen lahja on vielä hankkimatta!”. Tämä huomataan meillä puodilla aina ennen joulua – tulee niitä viime hetken lahjan etsijöitä ja aina on kiva, kun pystyy auttamaan. Oliko viikko aikaa jouluun, kun minua pyydettiin neulomaan haalari lapselle. Ja minä lupasin, vaikka tiesin, että kiire tulee.
Hankalinta oli löytää ohje, kun tämä lapsi oli jo lähes 2-vuotias. Vauvojen haalareille on kyllä ohjeita, muttei noin isoa tahtonut löytyä. Lopulta päädyin Klompalompe-kirjan Röyhelohaalariin ilman röyhelöitä.
Asiakkaan kanssa keskustelimme väristä – hän mummuna ajatteli ensin vaaleanpunaista, mutta minä kuulemani kokemuksen perusteella arvelin, ettei nykyäidit suosi vaaleanpunaista eikä vaaleansinistä, vaan harmaata, hiekanväriä tai jopa mustaa. Myöhemmin äidiltä kysyttyään päädyttiin luonnonvalkoiseen. Ensin valitsimme merinovillan, mutta minä tuumasin, että luonnonvalkoinen on arka väri ja merinon peseminen on tehtävä hyvin varoen, olisiko sukkalanka parempi? Sitä voi pestä koneessa.
Onneton sattuma
Lähdin neulomaan Gjestal Jannesta, jota meillä oli mielestäni tarvittava määrä. Mutta… Vaikka otin kaikki langat samasta tukkupakkauksesta, eli niissä oli SAMA VÄRIERÄ, siitä huolimatta värisävy muuttui tässä kohtaa. Asiakas tuumasi, ettei haittaa, mutta jos miehenikin huomasi eron hämärässä valaistuksessa, niin en voinut jatkaa.
Tätä lankaa ei ollut enää niin paljon, että olisi riittänyt uuteen alkuun. Maijaakaan, joka on ohuempi, ei ollut tarpeeksi. Löysin sitten puodin hyllyltä Jannen kanssa samanpaksuista Lykke-lankaa. Kiireessä tässäkin meinasi käydä kalpaten, kun en huomannut, että samassa kohtaa hyllyssä oli kahta eri valkoista.
Aloitin siis alusta. Jatkoin lahkeen valepalmikkoa kainaloon asti. Tarkoitus oli tehdä hihat samalla lailla, mutta kiireessä unohdin…
Pepun kohta oli tässä aika erikoinen mielestäni, mutta tein sen ohjeen mukaisesti. Sitä kyllä kovasti ihmettelin, kun ”vaipan” tila neulottiin vasta melkein kainaloissa, mutta enpä uskaltanut jättää pois, koska ohje oli vieras ja pelkäsin, että tekemäni muutokset kostautuisivat myöhemmin.
Hihoissa todellinen ongelma
Tiedättehän tunteen, kun aika loppuu kesken ja työtä olisi vielä paljon? Vatsassa kiertää ja päässä suhisee… Oli viimeinen ilta, huomenna asiakas tulisi hakemaan valmiin haalarin ja minulla on vielä hihat tekemättä. Onneksi olin nappilistan ja pääntien jo saanut muutaman kerran purettuani tehtyä!
Mutta hiha tehtiin ohjeen mukaan ylhäältä alas, eli hihan silmukat nostetaan aukosta ja lähdetään neulomaan lyhennetyin kerroksin hihan pyöriötä. Luin ohjeen, tein, purin, luin, neuloin, purin…. Ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Yötä myöten sitten neuloin hihat ”omasta päästä” aloittaen hihan suusta edeten sinne pyöriöön. Jouduin sitäkin purkamaan, mutta lopulta sain silmämääräisesti sopivan näköisen.
Hankalaa oli se, että kirjassa oli ainoastaan kirjoitettu ohje, ei kuvaa mitoista tai mallista. Kirjan kuvatkin oli otettu niin, ettei yksityiskohdat erottunut.
Ensimmäisenä arkena, kun neulomisen taitava avustajani tuli töihin, kerroin hänelle ongelmasta ja pyysin häntä kokeilemaan, miten hän käsittää ohjeen. Eipä ollut ongelmaa.
Mutta sain kuin sainkin haalarin yöllä valmiiksi. Asiakas ehti tulla heti aamulla hakemaan, silloin puuttui vielä nappien ompelu. Hetken asioituaan muilla jouluostoksilla hän sai tulla hakemaan valmiin haalarin. Tietysti minua jännitti kovasti, mitä hän tykkää, kun ei ollut edes mallia nähnyt. Ilmeestään päättelin tyytyväisyyden.
Mitä käsityö maksaa?
Hinnoittelu on vaikeinta minun työssäni. Tätä haalaria tein todella TYÖNÄ, sillä kiireessä neulominen ei ole kiva harrastus, niinkuin sukankutominen huvin vuoksi on. Totesin, että ensimmäiseen lahkeeseen kului kerä lankaa ja tein sitä 3 tuntia. Siitä sain lähtökohdan hinnoittelulle. 50 gramman kerästä neuloo yhden sukan, jonka myyntihinta meillä on n. 15 euroa. Pari siis n. 30 euroa.
Tähän haalariin meni lankaa 400 grammaa eli 8 kerää. Siitä langasta, siinä ajassa olisin tehnyt 4 paria sukkia ja ”tienannut” 120 euroa. Aikaa haalariin olisi mennyt – jos kaikki olisi mennyt sujuvasti – laskelman mukaisesti 8 x 3 tuntia eli 24 tuntia. Mutta minähän purin ja aloitin alusta ja purin ja ja… mutta niist ei voi asiakasta rokottaa. Voit laskea tuntihinnan, mikä on minimaalinen. Voin vain lohduttautua sillä, että samalla sain katsella telkkaria tai kuunnella Satu Rämön äänikirjoja. Suosittelut muuten niille!
Haalarin hinta muodostui näin. Asiakas maksoi 120 euroa – mitä muutakaan hän olisi voinut? Lisäksi sain ihanan joulukukka-asetelman.
Pellavasydämen Mervi
ps. ehkä neulon toisenkin haalarin, pienemmän koon, jotta tulee tuokin hihan neulominen opeteltua.