Uncategorized

Otsikon lailla tunnen tämänpäiväisen oloni. Kun tiesin meneväni leikkaukseen ja kuvittelin ainoana vaihtoehtona olevan, että pyörätuolissa tulen takaisin, laitoin vetämään uusintahakemuksen henkilökohtaisesta avustajasta myös kodin puolelle. Työhönhän sitä jo saankin. Puhutaan tässä yhteydessä henkilökohtaisesta avustajasta, joka siis hoitaisi minua ja kotia. Meillä kävivät vammaispalvelun työntekijät ja paljon aikaa haaskattiin, kun lopputulos oli selvä: en saa […]

Vaikka en pidäkään syksystä, on siinä hyviäkin puolia. Ruskan värit, marjat, hedelmät… Hortensia on komea pensas ulkona. Vanhaan kotiin jäi jättisuuri hortensiapensas, mutta on tänne uuden kodin pihallekin jo pieni puska istutettu. Tässä muutama oksa sisälle tuotuna.

On se ihan ihmeellistä, miten hienosti kaikki on tällä kertaa sujunut. Taksin kanssa oli hiukan järjestelyongelmia. Hoitaja tilasi paaritaksin, taksi tuli ja ihmetteli, että minä ilman pyörätuolia olen lähdössä. Sitten hän kyseli, miten selviän portaista. Minä selittämään, ettei meillä ole portaita, että kyllä ihan hyvin sikäli. Ja eihän tällä matkallakaan ole portaita. ”Niin, mutta, hm….

Kävelen aina jalkoihini katsoen, varovasti, hitaasti ja harkiten. Työhuoneeni lattia on erittäin sotkuinen, siellä on aina jotain ylimääräistä. Mutta osaan välttää sudenkuopat, johdot, napit ja tilkut. Aina – paitsi tänään. Avustaja oli kanssani siivoilemassa ja samalla kun touhuttiin selitin innoissani jotain vanhaa juttua, ja hups! yhtäkkiä tajusin kepin lähtevän omille teilleen. Se osui ilmeisesti kangastilkkuun,

Muistatte varmaan, miten itsesäälissä ryvin vuosi sitten heinäkuussa, kun en päässytkään tyttäreni häihin. Makasin sairaalassa leikkauksessa. Eilen lähtivät tuo tytär ja hänen miehensä takaisin kotimaahansa Skotlantiin. Saimme pitää pari viikkoa heitä vieraita. Tai no, ympäri ämpäri kiersivät etelä-Suomea. Silloin vuosi sitten monet kysyivät valokuvia häistä. En niitä silloin saanut, vasta nyt on kuvat julkaistu. Hienosti

Tällä viikolla olen keksinyt hurjan idean. Eiku en minä sitä mitään keksinyt. Ystävä ideoi markkinointitempauksen ja minä lähdin kuin lähdinkin sitä ideaa jalostamaan. Hän oli saanut toistamiseen lehdistön kiinnostumaan toiminnastaan, lastenteatterista. Minä tietysti kateellisena kummastelemaan, ettei mikään lehti tee minusta mitään juttua. Siitä se ajatus sitten lähti. Muotinäytös! Ensin olin kovin skeptinen muotinäytöksen suhteen, keksin

Taas tuli aamulla valittua harmaata asua ylle. Kuvanneeko sitten mielialaa – paitsi, että onhan harmaa tyylikäskin? Työpöytää järjestellessä…. emmää mittää järjestelemässä ollu, vaan ETSIMÄSSÄ tärkeää muistilappua…. no mutkuitenkin, löysin jotain värikästä. Harvinaisen värikästä ollakseen minun tekemäni. Tiedättehän, selaillessa nettiä, pinterestiä tai mitäikinä, löytyy monenlaista käsityöohjetta. Sitä sitten laittaa niitä mukamas talteen, muttei tule kuitenkaan koskaan

Jännittävää se on rautakaupassa käyntikin. Se on niin miehinen maailma ja nainen siinä ympäristössä kangistuu hämmennyksestä. Soitin valmiiksi varmistaakseni, että hienoa hiekkaa on myytävänä. Minun neuvottiin ajamaan suoraan varastolle, mutta vasta kolmannella yrittämällä onnistuin oikealle portille. Sitten jännitin, että jos pitää peruuttaa johonkin laiturille, onneksi ei. Pääsinpä poiskin sieltä varastoalueelta. Toisella yrittämällä onnistuin ajamaan tarpeeksi

Kävimme Aarren kanssa pihakirppiksellä. Sattui aivan ihana kesäilma – ensimmäinen kunnollinen – ja väkeäkin oli saapunut paikalle, ison talon piha-alueelle maaseudulle, kaukana kaupungin ”hälinästä”. Kaupan oli juuri sellaista tavaraa, mistä olen itse yrittänyt päästä eroon. Jotakin kuitenkin tarttui matkaan, vaikka hyvin yritin vastustaa. Pusero, kengät, vetoketjuja ja sitten tämä vanha villakankainen käsityö. Pikkuisen on tullut