Uncategorized

Jännittävää se on rautakaupassa käyntikin. Se on niin miehinen maailma ja nainen siinä ympäristössä kangistuu hämmennyksestä. Soitin valmiiksi varmistaakseni, että hienoa hiekkaa on myytävänä. Minun neuvottiin ajamaan suoraan varastolle, mutta vasta kolmannella yrittämällä onnistuin oikealle portille. Sitten jännitin, että jos pitää peruuttaa johonkin laiturille, onneksi ei. Pääsinpä poiskin sieltä varastoalueelta. Toisella yrittämällä onnistuin ajamaan tarpeeksi […]

Kävimme Aarren kanssa pihakirppiksellä. Sattui aivan ihana kesäilma – ensimmäinen kunnollinen – ja väkeäkin oli saapunut paikalle, ison talon piha-alueelle maaseudulle, kaukana kaupungin ”hälinästä”. Kaupan oli juuri sellaista tavaraa, mistä olen itse yrittänyt päästä eroon. Jotakin kuitenkin tarttui matkaan, vaikka hyvin yritin vastustaa. Pusero, kengät, vetoketjuja ja sitten tämä vanha villakankainen käsityö. Pikkuisen on tullut

Viime joulukuussa – silloin itsenäisyyspäivän tienoilla – julkistettiin presidentin myöntämät mitalit summuut. Minunkin mieheni sai sellaisen, paitsi ettei saanut. Lehdessä vain oli tieto. Hänpä on malttanut ihan rauhallisesti odotella mokomaa, vaikka minä aina välillä olen ihmetellyt, että kenenkähän pöytälaatikossa mitali lojuu… No tänäänpä heillä oli työpaikallaan juhlaseremoniat. Mitallin sai muutama muukin. Kotiin tullessaan olin valmiiksi

On se kurjaa/ihmeellistä/harmillista/yllättävää miten äkkiä viikko menee. Taas on lauantai, kun siitä juuri vasta nautittiin. Viime lauantaina löysin poislaitettavien kamojen joukosta muutaman sykähdyttävän käsintehdyn tuotteen. Tässä on renkaan ympärille kerätty kuusi servettirengasta. Ne ovat käsin valmistettu ja jos oikein tarkkaan etsii, saattaa huomata pienen pieniä käsin ommeltuja pistoja. Minä arvostan käsitöitä ja erityisesti huolellisesti tehtyjä

Selaillessani facebook- ryhmiäni, huomasin eräällä (ei käsityö-) sivustolla jonkun kyselevän nenäliinan ompelijoita. Näytin kuvat niistä, mitä Pellavasydämessä oli valmiina. Hän tykästyi yhteen ja pyysi siihen ”jotain sinistä”. Ei mennyt tuntiakaan, kun nenäliina oli kirjekuoressa. Huomenna ei ole postikonttori lakon vuoksi auki, mutta ehkäpä joku postipoika postilaatikkoja kuitenkin tyhjentää ja asiakas saa hetikohta tilauksensa. Nykyään kauppa

Joku tavara on aina loppu: vessapaperi, kahvi, suodatinpaperit… Jotkut taas on aina hukassa: sakset, teippi, silmäneulat…. Mut laastaria meillä on! En muista, koska olisin viimeksi laastaria tarvinnut – monta, monta vuotta sitten. (Tässä ei oteta huomioon 40 tikin ompeleita). Mihin ihmeeseen kaksi ihmistä tarvitsee noin monta laatikollista laastaria? Luulenpa, että jossain vaiheessa on kuljettu kaupassa

Muuttaminen on oiva käännekohta aloittaa ”uusi elämä”. Monellakin tapaa. Meille muuttaminen ei tarkoittanut uutta paikkakuntaa, vain uusi koti. Aikamoinen mullistus silti. Jokainen tietää, miten muutossa tuntee itsensä paljon haltijaksi, ihmeellistä tavaraa löytyy nurkista, vintistä, kaapeista – tavaraa, mitä ei tiennyt edes omistavansa. Uusi koti mahdollistaa uusien tapojen opettelun. Olen huomannut jostain kumman syystä kiinnittäväni erilailla