Tämä ilta meni taas teatterissa. Vein kassillisen valmistuneita puvustuksia ja ne näyttivätkin toimivan lähes hyvin. Muutamia aiempiakin toin kotiin vähän korjattavaksi. Teatterissa yleensäkin – ja tässä esityksessä erityisesti – on aina kova kiire roolien vaihdoissa. Samat näyttelijät tekevät montaa roolia, joten vaatteitten vaihtoon voi jäädä vain muutama minuutti aikaa. Siinä täytyy vaatteiden olla toimivia ja […]
Iiiik, melkein unohdin! Lue lisää »
No ei nyt sentään ihan pelkästään – mutta hyvin paljon! Huomenna, tiistai-iltana, on taas harkat ja minulla on paljon uutta näytettävää. Olen pohtinut puvustuksen merkitystä teatteriesityksessä. Kysäisin sitä jopa ohjaajaltakin. Aivan selvää on, että joku valtava pukudraama rakentuu myös puvustuksen varaan. Mutta entä ihan tavallinen kappale tavallisesta elämästä – mitä osaa puvustus siinä näyttelee? Ohjaaja
Kumpaa näet tässä kuvassa: juuri siivottua, vai siivousta odottavaa tilaa? Kuvattu su-yöllä kello 1:35, haittaakse? Tämä on juuri siivottu! Alkuviikosta tämä oli vielä hävityksen kauhistus. Lattiaa tuskin erottui ja pöydille ei mahtunut vaatekasojen joukkoon yhtään mitään. Kaikki paikat oli täynnä kaikenlaista. Pikkuhiljaa olen järjestellyt. Tässä tarvitaan taas sitä keskeneräisyyden sietämistä, mistä kirjoitin viimeksi. En melkein
Siistittyä vai siistittävää? Lue lisää »
Yhtenä ohikiitävänä hetkenä sen tajusin: minulle sopii keskeneräisyys! Nuoruudestani muistan, että ideat piti saada toteuttaa heti. Sitä mentiin kauppaan välittömästi, kun jotain uutta alkoi tehdä mieli. Perustelin jopa liian isoja kangas- ja lankavarastojani sillä, että aina pitää olla jemmassa materiaalia, jos vaikka illalla myöhään tulee inspiraatio. Tämä malttamattomuus on iän myötä ainakin lieventynyt. Kykenen jo
Taidan tyytyä keskeneräisyyteen Lue lisää »
Kävin tänään (kirjoitettu keskiviikkona 4.11.) Tyksissä = Turun Yliopistollinen Keskussairaala. En oikein hahmota Tyksin kokonaisuutta – sitä on niin monessa rakennuksessa eri puolilla kaupunkia. Nyt minun oli määrä mennä T-sairaalaan. Käsittääkseni tämä on ainakin uusittu tai laajennettu, jos ei kokonaan uutta rakentamista. Astuin sisään sillä mielellä, että mites hienoa täällä nyt sitten on. Lehdissä (Turun
Hieno sairaala vai onko? Lue lisää »
Pitkästä aikaa kävimme kylässä. Tuttu pariskunta ja muutkin vieraat, mutta koti oli uusi, jossa emme olleet ennen käyneet. Aina se sama juttu. Kun pääsee kotiin, alkaa miettiä muutoksia. Muutama postaus sitten kerroinkin meidän olohuoneen verho-ongelmasta. Vierailemassamme kodissa oli aivan samanlaiset ikkunat, mutta ratkaisu erilainen. Meillä on yhtenäinen verhotanko, johon saa jopa kolmet verhot päällekkäin eri
Meillä on meidän näköistä Lue lisää »
En ole ikinä tehnyt lanttulaatikkoa. Pojasta polvi paranee ja sepä saattaa olla tottakin. Tyttäreni teki tänään elämänsä ensimmäiset joululaatikot. Tuoksu täällä on huumaava. Ainoastaan lantun paloittelussa minä olin parempi. Voima se on joka jyllää – tai oikea ote. Yllätyin, miten hyvältä maistui raaka lanttu. Miksei sitä voisi rouskuttaa iltapalaksi. Puhdistuisi hampaatkin… Ei omena kauas puusta
Meillä tuoksuu joulu – tänään se on lanttulaatikko! Lue lisää »
Telkkari ei enää vangitse minua Muistan ajan, kun istuin aina telkkarin ääressä virkkaamassa tai neulomassa. Kaikki kiinnostavat ohjelmat piti nähdä tai ainakin nauhoittaa. Vähän väliä tuli boksista ilmoitus, että tallennustila ei riitä. Sen sijaan minusta tuli nettiaddikti Sit yhtäkkiä ei enää telkkari kiinnostanutkaan. Aloin nettiaddiktiksi. Kaikki kiinnostavat blogit piti käydä joka päivä katsomassa, vaikka vain
Onko opittu taito, että pystyy nieleskelemään kokemansa pettymyksen? Voiko pettymystä oppiasietämään? Vai onko kyseessä geeneissä saatu persoonallisuus- tai luonteenpiirre? Voiko pettymyksiä olla yhdelle ihmiselle niin paljon, ettei hän enää edes noteeraa niitä – pettymyksestä on tullut rutiinia? Voiko pettymyksiin siis ”tottua”? Pettymys on tunne, eikö vain? Onko siis kyseessä ”tunteiden säätelyn” oppiminen? Katsoin ohjelman lapsena
Pettymyksen sietämisen taito Lue lisää »
Kaikkein ikävin kotihomma on minulle aina ollut kausivaaterumba. Kesävaatteet varastoon, talvivaatteet esille ja päinvastoin. Pari viime vuotta se on hieman helpottunut, sillä mieheni toimii siinä(kin) hommassa avustajana – olosuhteiden pakosta. Koko kodinhoitohuone pääsi täydelliseen kaaokseen, kun SEKÄ kesä- ETTÄ talvivaatteet seilailivat siellä täällä ja etupäässä lattialla jätesäkeissä. Tänään sain tarpeekseni ja teimme sen ruljanssin yhdessä.
Niin paljon turhaa… Lue lisää »