Olen laittanut kuvia Instagramiin.Voit käydä tsekkaamassa täällä: https://www.instagram.com/pellavasydan/ Mitenkäs se muuten on, jos sinulla ei ole instagram-tiliä, pääsetkö kuitenkin näkemään tuosta linkistä? – saattaa olla tosi tyhmä kysymys, mutta silti…. Pellavasydämen Mervi
Pellavasydän Instagramissa Lue lisää »
Sijaistoimintaa. Pitäisi huomiseksi asiakkaan takin hihat lyhentää, mutta tässäpä keksin kaikkea muuta. Ainainen ”ongelma” tämä asioitten siirtäminen. Tänään kävin Tyksissä haastattelussa. Jännä tunne, kun tietää, että toimiasi koko ajan seurataan ja arvioidaan. Meitä oli neljä haastateltavaa. Ensin saimme esitellä itsemme ja sitten oli vuorossa ryhmätyö. Tiesin kyllä, että ryhmätyössä seurataan, minkälaisen roolin itse kukin ottaa.
Uskallan ja kehtaan myöntää, että olen kateellinen joillekin bloggareille.– Siitä, että toiset osaavat ottaa loistavia valokuvia ja minä en. Tai siis oikeasti– siitä, että jotkut bloggaajat jaksavat ja viitsivät opetella kameran käytön. Minä en.– Siitä, että toisilla bloggareilla on niin paljon lukijoita. Ei vaiskaan, en minä niistä lukijoista niinkään kateellinen ole (minulla on paljon kivoja
En voi sanoa olevani kiireinen. Ehdin tuntitolkulla istua tässä koneen ääressä ihan turhanpäiväisten juttujen äärellä. Juuri heräsin parin tunnin ”päiväunilta” ja öisin nukun reilusti 9 tuntia. Eipä siis ihme, etten saa mitään järjellistä aikaiseksi. Kirjanpito on kesken, tilaustyöt on kesken, vaatekaapin järjestäminen on …. kesken. Muuttokin on tavallaan vielä kesken; siellä täällä löytyy laatikoita, missä
Myönnän olevani hamstraaja, vaikka nyttemmin vähän jo oppinut rajoittamaan tavaran haalimista. Hyvän huomautuksen asiasta luin Saaripalstan Sallan blogista, kun hän kertoi naapurin pihamaalla kasvavasta erikoisesta kukasta. Keskustelu meni jotenkin näin: Minä hänelle kommentoin, että ”kait menit ämpärin kanssa taimia hakemaan?” johon Salla vastasi, että ”Ei. Jos haluan ihailla kasvia, sinne on lyhyt matka”. Mikä viisaus!
Ei kaikkea kaunista tarvitse omistaa eikä kaikkia ideoita toteuttaa Lue lisää »
Eilen kävi Ylen radio Turku – toimittaja tekemässä suoran radiohaastattelun Pellavasydämestä laskiaisteemalla ”Pitkiä pellavia….” Melkeinpä heti alkuun lähetys katkesi, kun yhteys meni poikki. Otimme uudelleen hetken päästä ja sitten saimmekin sen muutaman minuutin pätkän eetteriin. Sain toimittajalta tallenteen ohjelmasta: https://webmail.net.vsp.fi/webmail/?_task=mail&_action=get&_uid=37813&_mbox=INBOX&_part=2 Varsinaisen ohjelman jälkeen toimittaja ”otti muutaman kuvan” ja minä en älynnyt, että se olikin video.
Huiiiiii!Tänään minulle soitti radiotoimittaja. Huomenna hän tulee tekemään suoran radiohaastattelun Pellavasydämeen. Mikä radio, se jäi siinä tohinassa vähän epäselväksi, Radio Turku ehkä? On se muuten ihmeellistä, miten nopeasti piuhat toimii ihmiskehossa! Muutamassa sekunnissa alkoi kädet hikoilla ja sydän pamppailla. Hyvin pystyin siinä keskustellessamme kuvittelemaan, miten paljon tuollainen tilanne jännittää. Aiheena on pellava. Huomennahan on laskiaistiistai
Heräsin tänä aamuna pöhkönä. Siis tavallista pöhkömpänä. Herätyskellon onnistuin niin, ettei sen torkkutoiminto toiminutkaan. Heräsin vasta klo 10, kun piti jo olla putiikin ovet auki. Ensimmäinen asiakas soitteli ovikelloa, mutten minä ilman vaatetusta voinut mennä vastaamaan, pahoittelut hänelle! Kun lähdin liikkeelle, totesin, etten ole kunnossa. Käynti oli horjuvaa ja seinät tahtoi kaatua päälle. Jotenkin sain
Vähänkö olen innostunut ihanista pitsipolvareista, joita tilauksena olen tikuttanut. En malta odottaa niiden valmistumista, vaan esittelen ne teille vaihe vaiheelta. Täältä se alkoi. Nyt sukat ovat nappeja vaille valmiit. Tähän ”kiilaan” virkkasin nappilistan. Se on siis feikki, napit ovat kiinteät, eivät avattavissa. Tämä on asiakastyö, joten hän sai itse valita napit. Tässä olivat vaihtoehdot: Olin
Pitsipolvari melkein valmis Lue lisää »
En minä lemmikkejä vihaa. Mutta en minä niitä omalle tontilleni oikein halua. Mieheni vielä vähemmän, kun ne eivät oikein kunnioita hänen istutuksiaan. Tuija-pensas on esimerkiksi sellainen, että siinä alkaa hyvin pian näkyä tummummista (ja kuolemista) siinä kohtaa, minkä lenkkeilevät koirat ovat merkanneet. Mieheni laittoi tämän uuden tontin nurkkaan koirille kieltolapun. Oikein hauska tarina on eräästä
Liian innokkaat koirat ja koiran pissittäjät Lue lisää »