Huomenna tulee kuluneeksi kolme viikkoa leikkauksesta. En ole käynyt missään tuona aikana, en saa ajaa autoa, enkä edes istua autoon. Kävelemään en kykene muutamaa metriä enempää, joten täällä kökötän sisällä. Silti olen hurjan tyytyväinen. Asumme keskellä kaupunkia, ikkunoista näen ihmisiä, pullakaupassa kävijöitä. Koululaiset kulkevat enemmän ja vähemmän äänekkäästi ohitsemme. Saan seurustella asiakkaitten kanssa. Pääsen itse […]
Tykkään ihan hirveästi kommenteista. Tai lähetään jo siitä, että on kiva huomata, kuinka joku tai jotkut aiheet kiinnostavat lukijoita. En tiedä, miten lukija aavistaa postauksen aiheen – ehkä pienestä ”esittelytekstistä” joka aukeaa uuden postauksen tullessa. Itse olen huomannut, että vaikka kyselytulokset osoittavat, että eniten toivotaan käsityöaiheisia postauksia, kuitenkin ylivoimaisesti eniten lukijoita saavat henkilökohtaiset postaukset ja
Vanhassa kodissamme oli (ja on edelleen) upea puutarha, jonka mieheni istutti niiden reilun kymmenen vuoden aikana, kun siellä asuimme. Nyt hän on tietysti aloittanut istutustyön alusta – tässä ennen kaupungin omistuksessa olleessa neuvolarakennuksessa ei ole kummosia istutuksia ollut. Tai noh, kyllä hän kertoi löytäneensä talon takaa vanhaa kasvillisuutta, kun vähän ketoa kuopsutti. Lisäksi oli löytynyt
Meidän pikku persikkapuu Lue lisää »
Otsikon lailla tunnen tämänpäiväisen oloni. Kun tiesin meneväni leikkaukseen ja kuvittelin ainoana vaihtoehtona olevan, että pyörätuolissa tulen takaisin, laitoin vetämään uusintahakemuksen henkilökohtaisesta avustajasta myös kodin puolelle. Työhönhän sitä jo saankin. Puhutaan tässä yhteydessä henkilökohtaisesta avustajasta, joka siis hoitaisi minua ja kotia. Meillä kävivät vammaispalvelun työntekijät ja paljon aikaa haaskattiin, kun lopputulos oli selvä: en saa
Yksin olet sinä pieni ihminen maailmassa Lue lisää »
Vaikka en pidäkään syksystä, on siinä hyviäkin puolia. Ruskan värit, marjat, hedelmät… Hortensia on komea pensas ulkona. Vanhaan kotiin jäi jättisuuri hortensiapensas, mutta on tänne uuden kodin pihallekin jo pieni puska istutettu. Tässä muutama oksa sisälle tuotuna.
Syksyn parhaat puolet Lue lisää »
On se ihan ihmeellistä, miten hienosti kaikki on tällä kertaa sujunut. Taksin kanssa oli hiukan järjestelyongelmia. Hoitaja tilasi paaritaksin, taksi tuli ja ihmetteli, että minä ilman pyörätuolia olen lähdössä. Sitten hän kyseli, miten selviän portaista. Minä selittämään, ettei meillä ole portaita, että kyllä ihan hyvin sikäli. Ja eihän tällä matkallakaan ole portaita. ”Niin, mutta, hm….
Pellavasydän sai kaipaamaansa huomiota viikko sitten – hetkinen! – ei, kun siitä onkin jo kaksi viikkoa – niin siis torilla pidetystä muotinäytöksestä. Tuli mieleen, että nyt pitäisi tilanne käyttää hyödyksi ja kun paikallislehti ilmoitti isojaosta (eli lehti jaetaan lähikuntiin jokaiseen talouteen) päätin laittaa mainoksen. Ihan pikkuisen mainoksen. Valitsin aiheeksi korjausompelun, en olekaan sitä erikseen mainostanut.
Kävelen aina jalkoihini katsoen, varovasti, hitaasti ja harkiten. Työhuoneeni lattia on erittäin sotkuinen, siellä on aina jotain ylimääräistä. Mutta osaan välttää sudenkuopat, johdot, napit ja tilkut. Aina – paitsi tänään. Avustaja oli kanssani siivoilemassa ja samalla kun touhuttiin selitin innoissani jotain vanhaa juttua, ja hups! yhtäkkiä tajusin kepin lähtevän omille teilleen. Se osui ilmeisesti kangastilkkuun,
Muistatte varmaan, miten itsesäälissä ryvin vuosi sitten heinäkuussa, kun en päässytkään tyttäreni häihin. Makasin sairaalassa leikkauksessa. Eilen lähtivät tuo tytär ja hänen miehensä takaisin kotimaahansa Skotlantiin. Saimme pitää pari viikkoa heitä vieraita. Tai no, ympäri ämpäri kiersivät etelä-Suomea. Silloin vuosi sitten monet kysyivät valokuvia häistä. En niitä silloin saanut, vasta nyt on kuvat julkaistu. Hienosti
Tällä viikolla olen keksinyt hurjan idean. Eiku en minä sitä mitään keksinyt. Ystävä ideoi markkinointitempauksen ja minä lähdin kuin lähdinkin sitä ideaa jalostamaan. Hän oli saanut toistamiseen lehdistön kiinnostumaan toiminnastaan, lastenteatterista. Minä tietysti kateellisena kummastelemaan, ettei mikään lehti tee minusta mitään juttua. Siitä se ajatus sitten lähti. Muotinäytös! Ensin olin kovin skeptinen muotinäytöksen suhteen, keksin