Uncategorized

Nyt tulee ensimmäinen maininta sairaalan ulkopuolisesta elämästä kahteen kuukauteen. Mutta koska kirjoittaminen tällä tabletilla on edelleen tönkköä, toivon, että käyt ensin lukemassa uusimmat puutarhamme kuulumiset mieheni blogista Kuten niin usein olen jo maininnut, syömiseni täällä on kovin huonoa. Jatkuva antibiootin tiputtaminen on pilannut suun limakalvot ja kielen. Kaikki ruoka maistuu kummalliselta – yleensä pahalta. Kun […]

Edellisenä iltana minulle kerrottiin että huomenna vaihdetaan subklaavi uuteen paikkaan. Vaihtoon päädyttiin, koska edellinen näytti tulehtuneelta. Eilinen aamu alkoi sitten paastolla, koska hoitajalla oli se käsitys, että toimenpide tehdään ”humautuksessa”. Otin siis lääkkeet tyhjään mahaan ja olo oli kamala. Puolen päivän aikaan pääsin leikkuriin, tai oikeammin heräämöön, jossa toimenpide tehtiin. Ja se tehtiin paikallispuudutuksessa, kuten

Tänään välähti ensimmäisen kerran mieleeni, että entäs jos tää ei onnistukaan? Jos ei haava paranekaan ja tulehdusta saada kuriin. Helposti valuisin itsesääliin, mutta paras on heti torpata tuollaiset ajatukset. Täällä vaan on niin vähän virikettä, mihin ajatukset suuntaisi toisaalle. Lääkäri kävi pyörähtämässä, mutta mitään uutisia ei ollut mukanaan. Nyt pitää odotella aluesairaalan ortopedin leikkauskiireiden loppumista,

Aamulla oli herätys 5.30, nopea aamupala ja vielä yksi antibiootin tiputus. Ennen seitsemää tuli taksi hakemaan. Asettauduin paareille, jotka sijoitetaan taksin penkkirivien väliin. Ihan kohtalaista kyytiä makuuasennossa.  Pääsin heti sisälle ja toimenpide kesti tuskin viittä minuuttia. Lonkan yli kulki sellainen sylinterin palanen. Kyseessä on siis viipalekuvaus. Olimme takaisin osastolla jo puoli kymmeneltä. Kylläpä oma sänky

En ole joka päivä kirjoittanu, kun ei tunnu olevan mitään ”uutta” kerrottavaa. Juuri äsken keskustelin sisareni kanssa puhelimitse ja kerroin hänelle tapahtumia, jotka ovat liian intiimejä täällä kirjoitettavaksi. Tämän hän kuitenkin kehotti kirjoittamaan – jos ei muuta niin ainakin itselleni muistiin. Vaikka olen paljon ollut sairaalassa, en ole koskaan aiemmin ollut näin ”hoidettava”. Tämän viikkoinen

Mieheni käy minua katsomassa joka päivä viiden aikaan. Tänään hän ei kuitenkaan pääse. Huomaan olevani alakuloinen. Ruokailun kanssa on ollu tosi vaikeaa ja sekin tekee harmittavan olon.   Kotioloissa yleensä hyräilen kaiken aikaa. Eikä pelkästään kotona, myös kadulla, töissä jne. Täällä vaan en ollenkaan. Paitsi. Huomasin, kun ystävä soitti, ja vaikkei siinä nyt mitään ihmeempiä puhuttu,

Aamulla kävi lääkäri. Tyksin infektiolääkäri oli kehottanut jatkamaan antibiootin tiputtamista vielä viikon tai ainakin niin kauan kun haava vuotaa. Aamulla tuli enää tippa silloin toinen tällöin ja muutenkin haava näyttää paremmalta, joten ehkä se siitä. Alkaa olla kiire, koska kaksi viikkoa ennen seuraavaa leikkausta pitää olla taukoa antibiootista. Tänään oli kotiin tullut sairaalasänky, joten senkin

Täällä sitä vieläkin sairaalassa valmistaudutaan yötä vasten. Tuntuu hassulta, kun kahdeksan aikaan hoitajat toivottelevat hyvää yötä. Jos olisin kotona, saattaisin ehkä vasta herätä päiväunilta ja olla parhaimmillani aloittamaan jotain hommia. Puolen yön jälkeen vasta alkaisin ajatella nukkumaan menoa.   Aamulla täällä aloitetaankin ajoissa, kun minä taas nukkuisin. Viime yö oli rikkonainen. Klo 24 antibiootti tippumaan, klo

Laskeskelin tänään kuinka monta kertaa hoitajat on käyneet mun kurkulla. Tarkoittaa siis, että käyvät laittamassa antibiootin tippumaan tai ottamassa sen pois. Tiputus tapahtuu kaulalla olevan subklaavin kautta.   Neljän tunnin välein tapahtuva tiputus tarkoittaa 6 x päivässä eli 12 kontaktia päivässä.12 x päivässä tarkoittaa 84 kertaa viikossa tarkoittaa yhteensä 504 kuudessa viikossa!  Huomenna pitäisi olla viimeinen

Kävin jo ultraäänitutkimuksessa. Haavasidosta ei edes avattu, vain ympäristö tutkittiin. Turvotusta, ei märkäpesäkkeitä. Matkalla jo ”paise” puhkesi, eli nyt kudosneste pääsee taas pois. Voi, miten toivon, ettei sitä dreeniä tarvitsisi laittaa! Nyt maha kurnii nälkäänsä, kohta pääsen mummojen ja paappojen kanssa päiväsaliin syömään pöydän ääreen.