Varmaan jokainen on joskus odotellut postia päivästä toiseen – vain todetakseen, ettei taaskaan mitään….Tällaista mun elämä on ollut jo jonkun aikaa. Tänään – ei kun oikeestaan jo eilen – kyllästyin jokapäiväiseen odotteluun. Soitin Tyksiin osastolle, mutta eilen siellä ei tiedetty mitään. Tänään oli jonohoitaja paikalla, olikin oikein ystävällinen ja ymmärtäväinen ihminen. Kukaan ei tiedä mun leikkauksesta […]
Mitä, mitä? No ei mitään! Lue lisää »
On se tainnut jo useamman vuoden olla käytössä tämä taksin tilaaminen keskitetysti yhdestä numerosta. Nyt olen jo sen verran monta reissua tehnyt että muistan sen. Eilen muistui mieleen myös sen huonot puolet. Olin menossa laboratorioon – onneksi ilman ajanvarausta. Tilasin invataksin puoli tuntia ennen. Tunnin verran sitten odottelin kyytiä ulko-ovella. Kaupungissa ei ollut vapaana yhtään
Juhannus oli ja meni. Muistan ’kuin eilisen päivän’ viime juhannuksen postauksen. Kyllä aika menee nopeasti. Näköjään se kuluu nopeasti, vaikkei tekisi mitään. Olen vain nukkunut, lukenut ja välillä syönyt. Kerran kävin ulkonakin, kun poikkesimme ”talolla” eli nykyisellä remonttikohteella, tulevassa liiketilassa ja uudessa kodissamme. Mieheni on jo saanut Pellavasydämen liiketilat pinnoiltaan kauniiksi. Siellä on oikein valoisaa
Otsikon lausetta käytetään missä yhteyksissä milloinkin. Luuletko, että useimmin sillä tarkoitetaan suomalaista hyvinvointia? Meillä pidetään heikoimmistakin huolta, terveyden- ja sairaudenhoitomme on huippuluokkaa, puhumattakaan koululaitoksen kehittyneisyydestä jne. Kullakin taitaa olla oma käsityksensä asiasta ja jotkut pitävät lausetta täysin vitsinä. Mitä kauemmas Suomesta pääsee matkustamaan, sitä laajemman näkökulman tuon asian pohtimiseen saa. Viime sairaalareissulla, joka kesti tasan
Lottovoitto on syntyä Suomessa Lue lisää »
Viimeksi maaliskuussa olen ollut ulkona – ja nyt taas! Tarkoitus oli jo lauantaina lähteä sisareni kanssa Merefesteille, mutta sadesää sekoitti suunnitelmat. Tänään sitten startattiin pyörätuolitaksilla. Menomatkan hinnaksi tuli 34 euroa. Takaisin tullessa sama taksi olikin jo matkalla Turkuun, joten piti soittaa puoliso hakemaan. Fysioterapeutti kielsi ehdottomasti tavalliseen autoon menemästä, mutta eipä tuossa mitään ongelmaa minun
Nyt olen taas kotona. Tyksin reissu oli naurettava moka, sekin. Aamulla olin siis valmis leikkaukseen, kun minulle vieras lääkäri tulee käymään. ”Katsotaanpa sitä haavaa, vuotaako se vielä paljonkin?” Paljastan kankkuni ja kerron, ettei se ole 23.nnen päivän jälkeen vuotanut ollenkaan. ”Siistihän tämä on, ei me sille mitään tehdä”. Ja minä sain aamupalan ja lähdin paaritaksilla
Tilasin Kela-taksikeskuksesta kyydin ja sainkin tutun kuskin. Matka taittui mukavasti paarilla maaten. Terveyskeskuksessa käytiin vaihtamassa pyörätuoli kapeampaan, sillä edellinen ei tahtonut mahtua ovenlävistä ilman että sormet tai pielet menee rikki. Perillä osastolla olikin edelliseltä käynniltä tuttu hoitaja vastassa. Kysyin, onko hän varannut sviitin. Juu, yksityishuone minulle. Olenkohan jollain mustalla listalla – niin hankala ihminen –
Mitähän huomenna tapahtuu? Lue lisää »
Heräsin aamulla puhelimensoittoon. Tyksistä – olisko ollut osastonhoitaja – soitti ja kertoi, että juu, minun kuuluu tulla huomenna keskiviikkona osastolle. Ihmeproteesi Belgiasta ei ole vielä tullut, mutta lääkärit ovat eilen keskustelleet, että ehkä pitää lonkalle tehdä uusi pesu-leikkaus. Minä tietysti varmistelemaan, että mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaisi sitä, että pesun jälkeen seuraa kuuden viikon antibioottitiputus.
kesänviettotapa tämäkin Lue lisää »
Kyllä se vaan aika kuluu – taaksepäin katsoen. Tällä viikolla pitäisi olla lopullinen lonkkaleikkaus. Tässä on kuitenkin ollut sen verran epävarmuustekijöitä, että lähetin suoraan leikkaavalle lääkärille tällaisen viestin: Soitin osastonsihteerille ja hänen käsittääkseen alunperin annettu leikkausaika pitää paikkansa. Olen siis tulossa osastolle keskiviikkona ja leikkaus olisi torstaina 5.6. Toivottavasti Belgiasta on lähetys siihen mennessä saapunut?
Arvaa miltä tuntuu Lue lisää »
Olen jo aiemminkin ihmetellyt, että millä ihminen palkitsee itsensä, jos ei ruoalla. Olen hämmästynyt, että suuni on vieläkin vereslihalla, vaikka antibiootin loppumisesta on jo aikaa. Mikään ruoka-aine ei maistu entiseltään. Tekisi mieli, mutta kun suuhun laittaa, tekee mieli sylkäistä pois. Edes suklaa ei maistu, todella huolestuttavaa! Pieni episodi tältä päivältä, jotta voimme todeta, että tekee
Huolimattomuutta ja muuta Lue lisää »