Pellavasydän

Huoh!Olen ollut aivan kuin kipeä kissa (mikähän tarina tämänkin sanonnan takana on?) kun ei ole pöytäkonetta. Sen korjaaminen on kuulemma työlästä, eikä tahdo onnistua. Tabletti on vain hätätapauksia varten – ja sairaalassa ollessa välttämätön. Nähdessään kurjuuteni, jota on kestänyt jo toista viikkoa, mieheni kysyi: ”Mikset ota läppäriä käyttöön?” Jotenkin sellaisella äänenpainolla, ihan niinkuin olisin siitä

Jäin viikonlopuksi yksin ja olin aikeissa lähteä Turkuun Osaava nainen -messuille. Pitkään pohdittuani juuri nyt olen sillä mlelellä, etten ehkä sittenkään lähde. Toista tuntia autolla ajamista, siellä pitkät käytävät ja pitäisi ottaa kaksi kyynärsauvaa mukaan – saattaisi voimat ehtyä. En pystyisi mitään isompaa kantamaan. Mutta silti tekis mieli. Aamulla jos minulta kysytään lähtemistä, valitsen ihan

Tänään oli olo kuin lapsella joulun alla. Pääsin ihan itse autoilemaan. Paitsi etten meinannut jaksaa alkuunkaan. Tämä kaupunki on kuoleva kaupunki… taas yksi liike aloitti loppuunmyynnin. Sinne olisin tahtonut, mutta menikin jo viideltä kiinni. Totesin, ettei täällä ole enää oikein mitään katseltavaa… Vaate- ja kenkäkauppiaitten outletissa kävin, mutten jaksanut sovittaa. Kaksi neuleista puolihametta ostin talven

Huomenna päättyy mun kuuden viikon autolla ajokielto! Sitten aion ajaa ympäri kaupunkia silkasta vapauden riemusta. Saan takaisin itsellisyyteni. Toinen odotettava asia on pöytäkoneeni takaisin saaminen. Ei tahdo hommat luistaa tällaisten pikkuvempeleiden kanssa, ei laskujen maksaminen, ei tavaran tilaaminen eikä kuvien liittäminen hupijuttuihin. Pienet on murheet elämässä, mutta vähästä tulee myös onnellisuus. Mervi