Nyt kun liikkumiseni on hivenen helpottunut, olen kyennyt jopa ”sisustamaan” huushollia. Tai ehkä vaan mieleni on virkistynyt? Rakastan sitä, että värimaailma muuttuu ja sen saa helposti vaihtamalla tekstiilejä. Huonekalujen uusiminen olisikin huomattavasti hankalampaa ja meidän tapauksessamme aivan turhaa, sillä nykyisellään kalustus on kohdillaan – kaikki on mustaa tai valkoista! Eteisen sisustus käy helposti, vaihtamalla käytävämaton.
Talomme on entinen neuvolarakennus ja huushollimme on ”rakennettu” meitä varten entisistä vastaanotto- ja toimistotiloista. Lisäksi toisessa päässä taloa on lankapuotini. Varsinaiset asuintilat koostuvat makuuhuoneesta, olohuoneesta ja keittiöstä sekä pesutiloista. Puolisolla on yläkerrassa ”oma residenssinsä”. Eteiseen jätettiin näkyviin kattorakennelmat putkistoineen, sillä jos ne olisi peitetty, tilasta olisi tullut liian matala.
Ensimmäinen postaus eteisen sisustuksesta on vuodelta 2018. kun eteisen lattiaa vasta tehtiin.
https://pellavasydan.fi/2018/08/08/eteisen-sisustus-uusiksi-neljan-vuoden-odottelun-jalkeen/
Vaikka päätänkin tuon tarinan lauseeseen ”Mattoa eteiseen ei voi laittaa, koska lähes varmasti kompastuisin siihen köpötellessäni keppini kanssa” olen todellakin hankkinut maton, toisen ja kolmannenkin. Matto.fi n kautta tilasin ensimmäisen: ruskean, mutta siitä ei taida olla kuvaa. Silloin tilasin mittatilausmaton valmiiksi päät kantattuna. Se ensimmäinen oli leveydeltään 67 cm, mitä olikin hankala löytää.
Viime kesänä halusin eteiseen valoisamman ilmeen ja tilasin samasta paikasta vaalean maton, samoin 4,5 m pitkän ja tällä kertaa 80 cm leveänä. Se olikin onnistunut valinta, vaikka pitikin laittaa lipaston jalkojen alle. Leveämpi matto vaimensi laminaatista johtuvaa ”narinaa”.
Onnistunut mattovalinta
Nyt, kun talvi on ollut vähäluminen, olen havainnut, että sisälle tulee kuraa. Se taas johtuu siitä, että minä en jätä ulkovaatteita ja kenkiä ulko-ovelle, vaan tulen niine hyvineni sisälle. Tällöin vaalea matto on turhan arka. Siitä syystä ja vähän vaihtelun halustakin päätin hankkia taas tummemman maton. En kuitenkaan halunnut entistä ruskeaa, vaan harmaan.
Tällä kertaa tajusin, että paikallinen kangaskauppa myy ihan samaan hintaan käytävämattoja. Ja valinta on tokikin helpompi, kun näkee värit livenä.
Ja se pelko, että kompastuisin mattoon, osoittautui aivan turhaksi, sillä maton alapinta on luistamattomaksi käsitelty ja kanttaukset pitävät kutinsa, eivätkä reunat tai päät nouse.
Ehkä vanhanaikaista, mutta sävy sävyyn
Mattovalinnan jälkeen piti tietysti muuttaa lipaston päällinenkin. En välitä pintamuodista, huonekalujen tai koriste-esineiden ei tarvitse olla viimeistä huutoa, mutta väreistä olen tarkka. Niinpä seurasi pöytäliinan valinta. Kokosin kaikki harmaan sävyiset kankaat ja tein hankalaa valintaa.
Kaikissa tuntui olevan jotain ”vikaa” – liian höttöinen kangas, liian tumma, väärä sävy, liian kesäinen… Lopulta löytyi se oikea, jota kestän katsella.
Olen melkein tyytyväinen. Vielä tuo sinisävyinen taulu häritsee, ehkä vaihdan sen. Tylsää, sanoisi joku, mutta minä tykkään.
Mervi