Kulttuurimatka Helsinkiin
Tässä taannoin sisareni ilmaisi halunsa lähteä tutustumaan Edelfeltin näyttelyyn Helsingissä ja kysyi minua mukaansa. Sen sijaan että olisin lupautunut reissuseuraksi aloin muistella tyttäreni kanssa aikoinaan tekemäämme tutustumismatkaa Helsinkiin, mistä jäi oikein mukavat muistot. Tästäpä sitten kehkeytyikin suunnitelma tyttöjen reissusta.
Kulttuurimatka Helsinkiin lähti suunnittelulla käyntiin. Perustimme sitä varten whatsup-ryhmän meidän kolmen kesken (tosi hyvä idea erilaisiin suunnitteluihin) ja aloitimme kaavailut hyvissä ajoin varaamalla ensimmäiseksi hotellin. Päädyimme ehkä halvimpaan ratkaisuun, Scandic Kallioon. Päätimme myös ostaa Helsinki Cardin, millä pääsemme vapaasti kulkemaan liikennevälineissä ja museoissa. Ei ole tainnut kukaan kylläkään laskea lopullista hintaa, että säästimmekö siinä? Mutta kätevä se oli. Hinta kahdelle päivälle 66 euroa.
Listasimme kohteita tuon Edelfeltin näyttelyn lisäksi. Tämän näyttelyn päättyminen syyskuussa määritti meidän matkamme ajankohdan 9.9 ja olimme Hesassa yön yli lauantaista sunnuntaihin. Muut kohteet eli museot olivat Kiasma, Design museo ja Tamminiemi. Yhtään enempää emme olisi kerenneetkään tässä aikataulussa. Toki mieleen tuli, että olisi kiva olla vielä yksi lisäpäivä. mutta se ei työesteiden vuoksi ollut mahdollista. Viikonloppu oli kyllä ilmojen puolesta aivan ihanteellinen. Jo kotoa lähtiessä tiesimme, että aurinko paistaa, eikä sadevarusteita tarvita.
Aina kun on matkaan lähdössä, tuntuu, ettei mitään SOPIVIA vaatteita ole. Kun en aivan hihattomassa halunnut lähteä (niinkuin koko kesän olen kulkenut) päätin edellisenä iltana ommella uuden tunikamittaisen trikoopuseron. Kangas löytyi kaapista, ”kaavaksi” valikoitui vanha pusero ja malli erittäin yksinkertainen, niin puseron tekemiseen meni korkeintaan vartti. Kas, kun ompelukoneet on aina työvalmiina ja musta lankakin sattui olemaan koneessa. Ihan pelkällä puserolla en uskaltanut lähteä, mutta takkia en missään tapauksessa halunnut kantaa, niin valitsin ohuen neuletakin, joka menisi myttyyn käsilaukkuun, mikäli sitä en tarvitse.
Kulttuurimatka Helsinkiin alkoi tutustumisella Onnibussiin. Koska joutuisin kaiken itse kantamaan, päädyin pitkän harkinnan jälkeen valitsemaan repun ja olkalaukun. Sattui juuri ennen reissua löytymään kirpparilta pokemon-kuvallinen reppu, minkä tuunasin aikuiseen makuun paremmin sopivaksi – nyt siitä tuli aavistuksen hippityylinen. Tuo pikkuraanu on odottanut paikkaansa varmaan 20 vuotta. Olen sen aikoinaan ostanut Afrikasta, Egyptistä tai Marokosta…
Nyt kaikki tavarani mahtuivat tähän reppuun, ihan ilman varavaatteita en uskaltanut lähteä – vaan eipä niitä nytkään tarvittu. Matkasimme Onnibussilla ja kyllä se oli halpaa. Sisareni osti minulle lipun ja sai sen puoleen hintaan jonkun työjutun kautta ja hänen ei tarvinnut lippua ostaakaan, koska oli minun avustajanani.
Helsinki-lipun ostaminen meinasi tuottaa tuskaa, kun ei Kampista sellaista saanut (!!!) ja meidän piti kävella Stocmannille sitä varten. No, ensimmäinen vaadittava Hki-kuva tuli samalla ikuistettua.
Kulttuurimatkamme pääkohde oli ihan pienen kävelymatkan päässä. Jatkoimme matkaa Ateneumiin ja Edelfeltin näyttelyyn. Kylläpä tauluja oli paljon – ja kävelemistä tilasta toiseen! Minulle sopii hyvin hidas kävely, pysähtyminen, kävely, kunhan ei tarvitse kauaa seisoa. Olin toki varautunut matkaan kahdella kyynärsauvalla.
Eniten minua viehätti näissä tauluissa muotokuvamaalaukset ja erityisesti niiden kasvot. Edelfelt oli kyllä saanut toistettua valokuvan tavoin henkilöiden kasvonpiirteet, kun taas usein vaatteet ja muu kuvassa oli ikäänkuin toisarvoista. En montaa kuvaa ottanut, koska katsottavaa oli paljon.
En ole ”kulttuuri-ihmisiä” enkä taiteen tuntija, joten katselin tauluja vain sen perusteella, mikä näyttää kauniilta. Toki muutama taulu oli tuttu jostain ehkä koulukirjasta…
Ateneumissa oli myös muiden taiteilijoiden tauluja, nappasin kuvan vain parista. Tämä ensimmäinen vastakohtana Edelfeltin tarkoille henkilökuville. Taulun on maalannut Heikki Tuomela ja se esittää romaninaista.
Reidar Särestöniemen taulun kuvasin, koska halusin aloittaa tutustumisen hänen taiteeseensa erään projektin vuoksi.
Ateneumista siirryimme Kiasmaan ja huhuh, mitä silmämme näkivätkään. No, ensin ”maalaiset tulee taidenäyttelyyn ja kuvaa sitä, mitä ikkunasta näkyy…” Tämä Mannerheimin patsas pääsi kuvaan lapsuusmuiston takia. Kuljimme äidin kanssa paljon Invalidisäätiöllä, menimme 10 raitsikalla Ruskeasuolle, Invalidisäätiölle ja ohikulkiessa hihkaisin: ”Äiti, kato lehmä!”
Mutta se Kiasman Tom of Finland -näyttely kyllä aiheutti meissä noloutta. Ei olla totuttu. Nyt on nähty.
Tämäkin taidenäyttely oli todella laaja, näitä kuvia piirtyi verkkokalvoillemme kymmeniä – tarpeeksi, sanoisin. Kyseessä oli nykytaiteen museo, ja täytyy sanoa, että muutkin näyttelyn kohteet olivat liian moderneja ja ”vaikeasti lähestyttäviä” meidän makuumme. Mutta onpahan laajennettu maailmankuvaamme.
Tämän jälkeen tuli ”mitta täyteen” ja siirryimme hotellille. Onneksi meillä oli matkanjohtajana Mirva, joka osasi suunnistaa (googlea tai mitäikinä hyväksi käyttäen) liikennevälineissä. Me siskoni kanssa kuljimme perässä.
Tämä nappula me nimettiin ”antakaa armoa” -napiksi. Istuttiin tietysti aina näille invalidi-paikoille ja hyvin pärjättiin, ei jääty oven väliin, eikä väärälle pysäkillekään! Itseasiassa raitsikassa oli helppo kulkea, niiden sisäänkäynti on samassa tasossa. Ja kun matka oli etukäteen maksettu tuon Helsinki-kortin myötä, ei tarvinnut siitäkään huolehtia.
Illalla saavuttiin hotellille, mikä ulospäin näytti aika ankealta, mutta huoneet oli uusittu ja todella siistit. Ruokapalveluja ei illalla enää ollut saatavilla, joten lähdettiin lähistölle ravintolaan, mikä oli aivan täysi. Muutenkin ihmisiä oli paljon liikkeellä, kun ilma oli niin kaunis. Odotimme ensin vapaata pöytää ja sitten ruokaa 1,5 tuntia, mutta oli se hyvää ja mihinkäs meillä kiire. Aamulla saimme aamupalan hotellilla ja lähdimme jatkamaan matkaa. Reput veimme taaskin Kampin matkatavarasäilytykseen ja maksoimme siitä yhteensä 7 euroa/päivä.
Nyt suuntasimme Seurasaaren kupeeseen Tamminiemeen, presidenttien kotiin. Etenkin Kekkonen asusti täällä. Onnistuimme osuttamaan saapumisemme suunnitelmien mukaisesti opastetulle kierrokselle, mikä olikin välttämättömyys ja todella mielenkiintoinen. Kuulimme Kekkosen perheen elämästä keittiötä myöten ja kierros päättyi saunalle, missä niitä valtiollisia keskusteluja kuulemma on käyty. Sauna-allas-osastoa voi vuokrata hintaan 3750,- hintaan/ muutama tunti.
Tämä oli kiinnostava taulu Tamminiemen seinällä: Hugo Simbergin ”piru on kuollut” mutta ei opas osannut tästä enempää kertoa…
Sunnuntain toinen kohteemme oli Design-museo. Siellä pääosassa oli Kustaa Saksin tekstiitaide. Valtava näyttely, monta huoneellista toinen toistaan näyttävämpiä kudoksia. Tällaisia en ole ikinä nähnyt tai edes kuvitellut.
Mihinkään kauppohin emme ehtineet, eikä ollut tarkoituskaan. Ainoat ostokset tein museoiden kaupoista, tällaisia pikkurasioita. Näissä on kätevä kuljettaa pillerit ja karkit seuraavalla reissulla.
Ainiin, meinasi unohtua mainita meidän kaupunkikierros. Oli kiva ajella ympäri keskustaa eri kaupunginosissa. Jaksan aina ihmetellä näitä kauniita rakennuksia, niiden upeita yksityiskohtia. Miten ennen vanhaan osattiin ja viitsittiin tehdä kaunista ihan vaan kauneuden vuoksi.
Kulttuurimatka Helsinkiin jää aivan varmasti mieliimme ja toivoisin, että tekisimme toisenkin. Nähtäväähän riittää Helsingissä ja muualla Suomessa.
Aivan mahtava ”kulttuurimatka” teillä! Kaikkeen tuohon olisi mahdollisuus kun täällä asustaa, vaan on liian lähellä, en minä tänään,, Kuinka sinun jalat kestivät tuon kiertelyn?
Hyvää syksyn jatkoa!
Hyvin kesti jalat, kun kaksi kyynärsauvaa ja hyvä lääkitys! Normiarjessa yritän selvitä mahdollisimman pienellä särkylääke-annostuksella, mutta sitten kun on jotain erityistä liikkumista, otan kunnon dropit. Näin ne ehkä vaikuttaakin paremmin?