Löysin kätköistäni valmiita isoäidinneliöitä, jotka oli jäänyt yli pitkästä takista. En missään tapauksessa halunnut enää tehdä yhtään vaatetta, sillä olen saanut jo valmiiksi kolme takkia ja kaksi liiviä. Tai toinen niistä liiveistä on kyllä kesken, kun ei heti onnistunutkaan. Hetken mallailin paloja, että mitä niistä saisi ja päätin koota kassin. Sen kummemmin suunnittelematta yhdistin paloja – osaan jouduin tekemään lisää kerroksia. Koska paloja ei riittänyt 9 x 9 kokoisen kassin molempiin puoliin, otin mukaan myös sinisiä, mielestäni vähän rumia paloja. Joka tapauksessa näistä syntyisi palakassi – millainen – se selviäisi työn edetessä.
Yhdistin neliöt ompelemalla, niinkuin olen kaikissa palatöissäni tehnyt. Ajattelin, että kassi olisi monikäyttöisempi, jos siihen tekisi myös reunat ja pohjan. Niimpä virkkasin tuollaisen 5 cm leveän soiron, jonka (muutaman kerran purettuani) sain istutetuksi palojen väliin.
Halusin tietysti vuorin ja löytyikin ihan sopivan värinen Ramie-kangas, Hetken kyllä mietin, että maltanko siitä ottaa palan, koska olin ajatellut kankaan mekoksi. Mutta eipä ollut muuta yhtä sopivaa.
Samasta kankaasta ompelin myös sangat. Ja koska en koskaan kuljeta kassia tuollaisista lyhyistä sangoista (koska kyynärsauvat) niin ompelin lisäksi pitkän hihnan. Olen ottanut talteen monenlaisia solkia, lukkoja ja salpoja, joten tähänkin tarvikkeet löytyi kierrätettynä omista varastoistani. Joka ikinen kerta, kun yritän tuon pitkän hihnan tehdä, joudun ottamaan valmiin kassin malliksi, kun en saa järkeeni noita solkia. Mutta hyvä tuli!
Sitten vielä vuorin kiinnitys. Jätin kangasta n. sentin verran näkyviin.
Olen hätäinen luonne ja tämä postaus piti saada heti tehtyä ja kuvat piti siis ottaa, vaikka luukki ei ollutkaan… hmmm…. kuvauksellinen.
Sitten vielä kuvat takin kanssa:
Saa nähdä, tuleeko käyttöön.
Palojen virkkausoohje esim. täällä.
Pellavasydämen Mervi