Kauan on aikaa siitä, kun ensimmäisen kerran minulta kysyttiin, vaihdanko varjostimeen uuden kankaan. Silloin en ollut ikinä sellaista tehnyt, mutta onnekseni tuo ensimmäinen työ oli ihan yksinkertainen, sileä varjostin. Siitä ei ole kuvaa ja ainut muistikuva on, että vähän tuli sanomista hinnasta, vaikka tyypilliseen tapaani liian halvalla teinkin. Mutta hyvää harjoitusta oli se. Sittemmin olen tehnyt aika vaativiakin uudistuksia. En ollut itseasiassa uskoa silmiäni, että tämän alla olevan postauksen viimeisessä kuvassa oleva huikea varjostin on MINUN tekemäni!
https://pellavasydan.fi/2022/03/12/varjostimen-uudistaminen/
https://pellavasydan.fi/2019/12/19/lampunvarjostimen-uusiminen/
Tässä kuvassa on suht yksinkertainen päällystäminen, mutta muistan, että tuon kehyksen kanssa oli ihan hirveästi ongelmia, sillä pienat olivat irti ja niitä yritettiin hitsata (!!) ja etsin kirppareilta, josko olisin löytänyt toisen samanlaisen. Kuvan liitän tähän, sillä hauska tuo taustalla näkyvä mainoslauseeni: ”Me lyhennämme liian pitkät lahkeet, joskaamme vetoketjut”. Ja näemmä uudistamme myös varjostimet!
Tässä joulun alla minuun otti yhteyttä espoolainen henkilö, joka oli ilmeisesti nähnyt nämä työni ja kysyi, josko ottaisin heidän varjostimensa repareettavaksi. Pitäisi mieluusti saada jouluksi. Aikaa pari viikkoa. Ja minähän en osaa sanoa ei. Tämä oli siitä poikkeuksellinen tilanne, että minulle lähetettiin osat, joista en aivan tarkkaan tiennyt, miten ne tulevat kiinni kehikkoon.
Asiakkaan luvalla saan näyttää kuvat ennen ja jälkeen tekemäni työn. Tässä kuva, jolla työ minulle tarjottiin. Enpä ole ennen nähnyt tällaista lamppua.
Rohkeasti lähdin valmisteleviin toimenpiteisiin, kunhan olin jännityksellä avannut postin minulle tuoman paketin… Ensimmäinen tehtävä on kankaan valitseminen. Tässä oli ennestään hyvin ohut harsomainen kangas ja sen alla vuori. Ihan itse päätin, ettei vuoria tarvita. Ensin keskustelimme asiakkaan kanssa pellavakankaasta, mutta kokeiltuani vaihtoehtoja valoa vasten ja vertailtuani niitä alkuperäiseen, päätinkin toisin.
Kankaan valinta
Tässä ensin näen, miten alkuperäinen kangas läpäisee valoa
Pelkkä pellava ei toimi ollenkaan, vuorin kanssa kyllä, mutta fiilis on aivan eri kuin alkuperäisessä, silkinomaisessa varjostimessa. Löysin sitten varastoistani täsmälleen sopivan kreppikankaan, jonka koostumusta en kylläkään enää voinut varmistaa. Tässä tapauksessa se ei ole oleellista, koska kangas ei tule lähellekkään polttimoita, joten palovaaraa ei ole. Joskus joutuu valitsemaan paloturvalliseksi käsitellyn kankaan, mitä ei kylläkään tahdo mistään löytyä, mutta nykyisillä led-valoilla ei palovaaraa taida edes olla.
Alakuvissa näet eron, jos kankaan läpi valo näkyy liian selvästi, toisessa kuvassa jo parempi.
Käsin ompelua
Seuraavaksi otan ”tilannekuvia” nykyisestä varjostimesta, miten se on tehty. Oman työni edetessä voin sitten valita, miten teen minkäkin vaiheen. Kun olen sen purkanut, en voisi enää palata tarkistamaan aiempaa työtä. Tässä näet, miten pienin käsin ommelluin pistoin tällainen työ tehdään.
Sitten kun kangas on irroitettu, aloitan ”raadon” käsittelyn. Tässä tapauksessa jouduin vähän pettymään, sillä työn määrä osoittautui odotettua isommaksi. Poistin kehikosta kolme kerrosta kieputtelunarua ja alta paljastui ruostunut rauta. Niin on tiukkaan kiinnitetty narut, että joudun pyytämään puolisoa avuksi mattopuukon käsittelyyn. Lisäksi hänen kanssaan keskusteltuamme päätin, että kehikko pitää hioa ja maalata. Hän.
Seuraavaksi vähän jännitin riittääkö minun kieputusnaruni, mutta etukäteen mittaukseni varmisti, että riittää – onneksi, sillä en tiedä, mistä olisin tähän hätään sitä lisää saanut. Useamman tunnin työ oli sekin, kun jokaisen pienan päällystin eli kieputin todella tiukkaan tällä ohuella nauhalla. Liitoskohtiin jouduin laittamaan tekstiililiimaa.
(Jouduin muuten luopumaan pitkistä kynsistäni tämän projektin vuoksi. Tiesin, että varjostimen päällystäminen vaatii kynsiä ja voimia, joten pitkät kynnet olisi ollut vaarassa ja hankalat)
Kun pienat oli kieputettu, pääsin suunnittelemaan kankaan leikkaamista. Jostain syystä en ollutkaan ottanut tästä vaiheesta kuvaa. Mutta pyörittelin kehikkoa ensin harjoituskankaan päällä, piirsin kaavan, ompelin ja testasin, että toimii. Kun valitsemani kangas oli hivenen teknisesti joustavaa, onnistuin tekemään päällisen vain yhdellä saumalla. Tämä kyllä vaati juurikin sitä tiukkaan vetämistä, missä kynnet on kovilla!
Tähän loppui kaikki työkuvat – taisi olla niin jännittävää! Vain yksi kuva valmiista työstä. Ompeleminen tehdään tietysti kaikki muu käsin, paitsi se yksi yhdistämissauma onnistui ommella koneella. Niin ja alapuolelle tulevan ympyrän ylä- ja alakankaan yhdistin koneompeleella jättäen mahdollisimman pienen kääntöaukon. Tässä auttoi se, että rengas antoi periksi, joten sen sai ujutettua aika pienestä aukosta kankaitten väliin.
Kyllä sinne työhön muutama veripisarakin meni, mutta jäivät onneksi jonnekkin piiloon. Olen aika huono käsinompelemisessa ja kuitenkin pitkähköihin kynsiini eivät sovi sormustimet.
Työ valmiina ja asiakas kuulemma tyytyväinen
Ja sitten sain kuin sainkin työn valmiiksi jouluviikolla ja paketin matkaan niin, että se jouluksi oli perillä! Asiakkaalta sain kuvat valmiista työstä paikoilleen asetettuna. Tässä kuvassa näet renkaan, mistä kerroin. En kyllä vieläkään tiedä, miten se on kiinitetty tuohon runkoon…
Juuri tästä kohtaa otettu kuva näyttää, miten reunaan on tullut hivenen ryppyä, mikä minua tietysti harmittaa. Ompeluvaiheessa en sille enää mahtanut mitään.
Eihän tuo lopputulos kovin vaikealta näytä, mutta olipahan kova työ! Monta vaihetta ja miettimistä, miten toteuttaa ne. Mitään koulutusta kun en ole näihin hommiin saanut. Olen pari kertaa pyytänyt kansalaisopistoa järjestämään varjostinkurssin ja he ovatkin sellaisen ilmoittaneet, mutta aina se on peruttu osallistujien vähäisyyden tai puuttumisen vuoksi. Olisinkohan ollut ainut?
Olisi kovin mielenkiintoista, jos viitsisit kommetoida, mitä arvelet tällaisen työn hinnaksi. Tai mitä sinä maksaisit? Kommentteja olisi yleensäkin kiva saada…
Pellavasydämen Mervi