Kesällä vaihdan neulomisen virkkaamiseen ja villalangat puuvillalankoihin. Nyt tarvitsin automatkalle käsityön ja valitsin puseron, koska se ei tule ihan heti valmiiksi! Olen vuosien kuluessa tehnyt monta puseroa itselleni ja varmaan yhtä monta on jäänyt keskeneräisiksi. Syynä ehkä juurikin se, että pitää tehdä niin iso. Tämä virkattu pusero sen sijaan valmistui ja melkein ajoissa tälle kesälle.
Toinen minulle tyypillinen juttu on se, että kun löydän kivan mallin – ja olen sen vaivalla opetellut – niin haluan tehdä samalla tutulla mallilla useamman. Niinpä nytkin vain vaihdoin langan ja tein toisen. Ja senkin tein valmiiksi.
Ohjeen löysin Novitan lehdestä kesä 2/2021. Puseron kuva on heti kannnessa.
Automatkalla käsitöiden tekemisestä olen jo oppinut, että AINA pitää olla vara-työvälineet mukana. Ihan varmasti koukku putoaa ja katoaa näkymättömiin johonkin auton rakenteisiin ja puikoksi on paras valita pyöröpuikko. Nytkin sitä varakoukkua tarvitiin, vaikkakin alkuperäinenkin löytyi, kun ovea tarpeeksi monta kertaa paukutettiin.
Langat
Langat valitsin tietenkin oman putiikin hyllystä. Vaihtoehdot väheni huomattavasti sikäli, että lankaa tarvitaan aika paljon. Ensin virkkasin pellavasekoitelangasta haalean sinisen ja punertavan puuvillalangasta. Sininen on Sandness Garnin Tynn Line ja siinä on 53 % puuvillaa, 33 % viskoosia ja !4 % pellavaa. Punertava on Sirdar Cotton DK ja se on 100 % puuvillaa. Punainen on paksua – ehkä vähän liiankin paksua puseron virkkaukseen. Painava siitä ainakin tuli, n. 700 g kun taas sininen pusero painaa n. 400 g. Sinisen langan juoksevuus on 50 g = 220 m ja punaisen 50 g = 116 m
Sininen lanka oli jokseenkin hankalaa virkata, sillä sen kierre on löyhä. Piti olla tosi tarkkana, ettei tule sääpuolia. Käytin siihen koukkua 2,5 mm ja niistä monista minulle kelpasi vain yksi, jonka koukku oli hyvä ja peukun paikka tarpeeksi lähellä koukkua- jos ymmärrät, mitä tarkoitan… Punaisessa langassa koukku oli 3.0 mm
Ja tässä ne ovat. Sininen on tasapaksu laatikko, leveä ja lyhyt. Punaisesta tuli hivenen pitempi. Mallia olen soveltanut vähän miten sattuu.
Tuon sinisen kanssa alaosan valitseminen on vähän ”haasteellista”. Mutta keksin virkata nauhan, jonka pujotin reikiin ja tämä kyllä auttaa vähän. Vai mitä tuumaat, kun vertaat näitä kahta kuvaa?
Ikäväkseni joudun toteamaan, että sinisen sävy ei ole ollenkaan minulle sopiva. Rakastan sinistä, mutta sen pitää olla kirkas, viileä sininen. Tämä hailukka sininen vie värin kasvoiltani. Ehkä meikkaus auttaisi tai huivi, mutta en voi pitää huiveja.
Lisää puseron stailauskuvia on tulossa – ehkä seuraavan postaukseen, joten pysy kuulolla!