Olen laittanut paikallislehteen muutaman (kalliin) mainoksen korjausompelusta. Yksi avustajistani vei myös parin tavaratalon ilmoitusseinälle pikkumainoksen asiasta. Ja tietysti Pellavasydämen facebook-sivulla olen palvelua hehkuttanut. Kaikkein paras tiedottaja on kuitenkin PUSKARADIO.
Joka päivä meille tuodaan vetoketjuja vaihdettavaksi, lahkeita lyhennettäviksi, verhoja ommeltavaksi tai jotain muuta.
Kuten olen aiemminkin maininnut, vetoketjun vaihto ei ole luonnostaan mieluista hommaa, mutta se on ASENNEKYSYMYS. Taas tällä viikolla huomasin, miten paljon ajatuksillaan voi vaikuttaa asiaan. Tai noh, kyllä silläkin on merkityksensä, että ostin uudet koneet. Enää ei tarvitse pelätä, että ompelukone prakaa kesken työn.
Ensi alkuun kuvittelin, että vetoketju vaihdetaan tuosta noin vaan…. nuppineula sinne tänne ja surrrurur. Muutama kerta purkamista ja sitten annoin periksi. Ensin on HARSITTAVA. Inhoan kaikkea käsinompelua, mutta sekin on asenteesta kiinni. Nyt tiedän, että hyvät alkuvalmistelut takaavat parhaan lopputuloksen.
– vanhan vetoketjun purkaminen on erittäin työläs vaihe
– purettujen langanpätkien nyppiminen nyppii hermoja, mutta kannattaa tehdä kunnolla, sillä ne haittaavat ompelua ja lopuksi niitä on vielä vaikeampi saada irti. Kynnet on lujilla, kyllä!
– uusi vetoketju sovitetaan ylä- ja alapäähän.
– uusi ketju kiinnitetään nuppineuloilla
– uusi ketju harsitaan
– toiselle puoliskolle tehdään samoin.
– tarkistetaan, että molemmat puolet uutta vetoketjua ovat täysin samassa kohtaa. Ylä- ja alareunojen sekä saumojen niiden välissä on kohdattava
– näin toimien jälkeen ompelu onkin jo helppo nakki – ehkä.
Joskus se onnistuu näin helposti.
Oman lisänsä tuovat erilaiset lipareet vetoketjun ylä- tai alapuolella, tuulisuojat summuut. Usein ompelen ne kiinni ennen vetoketjun sovittamista.
Mutta sitten tämä kauhistuksen kanahäkki: Nepparit, jotka on kiinnitetty vetoketjun päälle.
Joskus ompelu onnistuu niin, että uudesta vetoketjusta nipsaistaan pala pois nepparin kohdalla. Aina ei sekään onnistu. Tällä viikolla eteeni tuli täysin mahdottomalta tuntuva tapaus: vetoketjun ja nepparin väliin jäi yksi tikki. Miten sen saa ommeltua?
Varauduin jo liimaushommiin, mutta yritin kuitenkin ensin koneella. Hyvin pian älysin, ettei kone pääse myöskään pituussuunnassa lähellekään neppareita.
Olisi ollut täysi mahdottomuus saada vetoketjua ommeltua päällikankaan ja vuorin väliin. Niinpä kekkasin ommella sen kaikkien ALAPUOLELLE. Ompelin siis ensin päällikankaan ja alavaran toisiinsa kiinni ja sitten ei kun yrittämään …. Ja ilokseni totesin, että kone oli kanssani saumattomassa yhteistyössä – se suostui ryömimään nepparin yli!!!!!
Hämmästystä lisäsi se, että kyseessä oli sadan euron halpiskone Lidlistä.
