Edes jossain suhteessa olen kehittynyt. Nyt vasta (klo 19:22) muistin, että ostin eilen illalla Lidlistä suklaata. (Tämä ei muuten ole maksettu mainos, minulle ei kukaan koskaan ole tarjonnut minkäänlaista blogiyhteistyötä). Noh,myönnän, kyse ei kylläkään ole vahvasta luonteenlujuudesta, vaan silkasta unohduksesta!
Olen viime päivinä ollut tavallista paremmassa kunnossa. Eilisiltainen kauppareissu ei tuottanut ylivoimaista tuskaa niinkuin normisti. Kyllä nyt elämä hymyilee!
Samalla reissulla ostin myös sahan. Joku nainen sitä mainosti ja minähän seurasin perästä. On kuulemma kätevä. Taittosaha. Sahanterä hiiliterästä. Kevyt käyttää, siisti leikkuujälki kolmisivuisen, hiotun hammastuksen ansiosta. Puutarhan puiden, kipsikartongin ja muoviputkien sahaamiseen. Turvallinen käyttää – terälukitus ja pehmeä kädensija. Terän pituus n. 18 cm.
Tuollainen teksti siinä oli. Nyt – aina kun sahaan puita – minulla on OMA saha. Se vaan, etten muista, että olisin koskaan tarvinnut sahaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. En minä suklaatakaan TARVII….
