Eilen illalla menin tavan mukaan ensiapuun saamaan antibioottitiputusta. Kovin olin yllättynyt, kun minut ohjattiinkin eristyshuoneeseen. ”Täällä saat olla rauhassa”. Heti aloin kelata, että mikä on syynä poikkeavaan toimintatapaan. Tuli mieleen että jos ovat saaneet selville, että kirjoitan blogiin ensiavunkin kuulumisista ja päättivät, etten saa kuulla enkä nähdä mitään… noeikaisentään. Ehkä vaan yksinkertaisesti muut petipaikat olivat […]
Kävin tänä aamuna sovitusti laboratoriossa. Iltapäivällä soittivat infuusiopoliklinikalta: vankoa oli taas liikaa. Piti siis perua illan käynti tiputuksessa. Aamulla menen uudelleen labraan ja sitten tiputukseen. Nyt oli jollain välähtänyt! Annosta pienennetään, itse asiassa se puolitetaan. Ehkä sopiva määrä löytyy ennen kuin kuusi viikkoa on kulunut, eikä antibioottia enää tarvita. Toki olen iloinen, että minusta huolehditaan.
Kyllä, tänään pääsen kotiin! Hoitaja toi jo elokuun aikatauluni. Aamuisin klo 8.30 menen infuusiopoliklinikalle saamaan tiputuksen ja illalla klo 20.30 sekä viikonloppuisin aamuin illoin ensiapuun. Tiputus kestää kerrallaan reilun tunnin. Sain taksilapun koko elokuuksi, ettei tarvitse joka kerta erikseen pyytää. Päivittäin ajan siis 4 taksimatkaa, mikä tekee elokuussa yhteensä 120 matkaa. Vaihtelua elämään, enpä voi
Lääkärit kävivät kierrolla. Otin puheeksi maaliskuisen vessassa kaatumisen tällä osastolla. Siinä lähti kaksi vuotta vanha keinonivel paikoiltaan, mutta irtosi myös kiinnityksestään. Kysyin, olisiko puhdistus voitu tehdä ilman proteesin irroittamista. Molemmat lääkärit vakuuttivat, ettei olisi voitu tehdä. Proteesi irroitetaan aina. Tästä päästiin keskusteluun siitä, kenen vastuulla kaatuminen on. Lääkäri piti luennon siitä, että lain mukaan POTILAS
Mulla riittää näitä tauteja, lonkkaongelmien lisäksi montaa muuta. Tälle päivälle oli määrätty lääkärissäkäynti endokrinologian poliklinikalle, sisätautilääkärille Tyksiin. Niinpä paaritaksi tuli taas kerran minua hakemaan. Menomatkalla polvi äityi kipeäksi, joten odotin minuutti minuutilta perillepääsyä. Voitte ehkä kuvitella taksikuskin ajatuksen/kirouksen, kun paluumatkalla ilmoitin, että mulla on vilu! Se raukka joutui laittamaan lämmityksen päälle, vaikka ulkona oli yli
Girdlesstone = rento lonkka Tänään tapasin tämän kirurgisen osaston fysioterapeutin, jonka tunnen jo aiemmilta käynneiltäni osastolla. Tunnin verran enimmäkseen keskustelimme. Toki siinä kartoitettiin tilanne ja sain ohjeita. Pyysin pienempää, kapeampaa pyörätuolia. Tuli puheeksi myös sähköpyörätuoli, mutta sellaisen saanti saattaa olla vaikeaaa. Sillä pääsisin itse kulkemaan esim. kotimme luiskaa pitkin. Olisin hitusen itsenäisempi, enkä aina toisen
Kirurginen osasto on ollut heinäkuun kiinni, mutta avattiin tänään. Niinpä minutkin siirrettiin tänne. Taidan olla ainut potilas, kaikki huoneet vaikutti tyhjiltä. Sain kuin sainkin oman sviitin. Lääkäri kertoi, että keinonivelinfektiopotilaita ei sijoitetakaan isoihin huoneisiin toisten kanssa. Tämä selittääkin sen, että keväiselläkin reissulla sain olla yksin. Mikäs tässä on ollessa hyvin ilmastoidussa huoneessa omassa rauhassa. Nyt
Aamulla tiesin, että lääkitys on kohdallaan. Siitä huolimatta koko aamupäivä meni kärvistellessä. Kummallinen tunne, jota en enää osaa analysoida. – se voi edelleen olla vieroitusoireita, jos kroppani on tottunut isompaan annokseen, joita muutaman kerran otin.– leposärkyä, kun on kuitenkin rikkinäiset polvet ym– fibromyalgia, juuri tähän sopivia oireet ovat olleet Iltapäivällä saapui ystävä käymään mustikoiden kera.
Aamulla tunnustin lääkehoitajalle, että käytän omaa Tramal-varastoani. Tottakai hän hermostui asiasta ja ilmoitti, että hänen pitää julkistaa asia. Aivan sama, olin joka tapauksessa päättänyt ottaa asian esille kiertävän lääkärin kanssa. Olikin oikein mukava naislääkäri. Puheissa kävi ilmi, että hän on traumaosaston lääkärin puoliso. Sen osaston, josta tulin ja sen lääkärin, josta kerroin. Hoitaja oli selvittänyt
Kukaan halua epäedullista kuvaa itsestään. Tässä sellainen tarjolla. Mun kaula EI OIKEESTI oo noin paksu! Huomioi hieno rintakoru. Tällä kertaa subklaavissa on kaksi haaraa. Toivonsäde? Tabletilla on helppo ottaa omannaaman kuvia. Mervi