Putiikkini on ollut auki normaalisti ja väkeä on käynyt ”normaalisti”. Nyt kun otin kassaraportin joulukuusta, voin sanoa olevani tosi, tosi tyytyväinen. Vaikka oli paikkapaikoin liiankin työlästä, se kyllä kannatti!
Tänään sain henkilökohtaisen avustajan neljäksi tunniksi, sillä viime ja tällä viikolla jäi pyhien vuoksi muutama tunti käyttämättä. Kaikkiaan saan apua 8 tuntia viikossa ja siis nimenomaan, vain ja ainoastaan, työssä avustamiseen. Teimme uuden näyteikkunan ja järjestelimme lankoja. Aloitimme myös inventaarin tekemisen eli laskimme langat samalla kun järjestelimme. Pelkästään huopuvaa Fritidsgarnia oli varastossa muutamaa vaille 500 kerää eli n. 25 kiloa! Lopuksi avustaja imuroi koko kaupan takahuoneita myöten. Kelpaa taas aloitella uutta viikkoa ja vuotta. Paitsi että lauantaina vielä on kauppa auki.
Mieheni on ollut lomalla nämä välipäivät. On se vaan mukavaa, kun palvelu pelaa pitkin päivää. Kahvikutsuja satelee ja silleen. Tänään minulla oli siis mies talon kummassakin päässä, kun avustajakin oli miespuolinen. Aina välillä totean, miten kivat ajat meillä on edessä, kun muutaman vuoden päästä mieheni pääsee eläkkeelle ja minä jatkan vielä puodissa: hänelle vähän omaa rauhaa ja minulla kiva taustatuki.
Laakereilla täällä ei ole lepäilty.
Remontti eteni viimeiseen kohteeseen. Mieheni rakenteli uutta lattiaa eteiseen. Tästä kuvat toisessa blogissani, neuvolakodin puolella.
Kun asiakas avaa oven Pellavasydämeen, hän tuntee nenässään tervan tuoksun. Vaikka tervanarut ja nämä tervatontutkin on muovipussissa, silti tuoksi leviää vienona koko putiikkiin. Tänään siirrettiin yhden tontun paikka ja heti nenä huomasi…
Pellavasydämen Mervi