Kaikki muut kai tänään ulkoilee? Minä vaan nyhjötän täällä sisällä. Ei vaiskaan, mä mitään nyhjötä! Olen niin innoissani. Ompelemisesta. Olen päässyt flow:hun, enkä malta edes taukoa pitää. Tai pidin mä ostosreissun verran. Oli pakko käydä ostamassa valkoinen pusero ja valkoiset housut, kun valmistin itselleni niiin hauskan tunikan. Kaikki kesävaatteeni ovat vielä jossain minun ulottumattomissani. […]
Linnut mun tunikassain… Lue lisää »
Jo heti perustettuani Pellavasydän-putiikkini vuonna 2008, oli tavoitteenani alkaa valmistaa pellavavaatteita. Alunperin idea oli tehdä ainoastaan isojen tyttöjen mallistoa, mutta se on jo unohtunutkin, koska tilauksia on tullut enemmän ”normimittaisina”. Nyt en ole puoleentoista vuoteen ommellut yhtään ainutta mekkoa tai tunikaa, kunnes nyt taas. Ostelin muutaman ihanan värisen pellavakangaspakan ja olen odottanut inspiraatiota. Inspiraatio tuli
Pellavatunikamallisto herää eloon Lue lisää »
Viime joulukuussa – silloin itsenäisyyspäivän tienoilla – julkistettiin presidentin myöntämät mitalit summuut. Minunkin mieheni sai sellaisen, paitsi ettei saanut. Lehdessä vain oli tieto. Hänpä on malttanut ihan rauhallisesti odotella mokomaa, vaikka minä aina välillä olen ihmetellyt, että kenenkähän pöytälaatikossa mitali lojuu… No tänäänpä heillä oli työpaikallaan juhlaseremoniat. Mitallin sai muutama muukin. Kotiin tullessaan olin valmiiksi
Pakko laittaa tää tänne Lue lisää »
On se kurjaa/ihmeellistä/harmillista/yllättävää miten äkkiä viikko menee. Taas on lauantai, kun siitä juuri vasta nautittiin. Viime lauantaina löysin poislaitettavien kamojen joukosta muutaman sykähdyttävän käsintehdyn tuotteen. Tässä on renkaan ympärille kerätty kuusi servettirengasta. Ne ovat käsin valmistettu ja jos oikein tarkkaan etsii, saattaa huomata pienen pieniä käsin ommeltuja pistoja. Minä arvostan käsitöitä ja erityisesti huolellisesti tehtyjä
Viikko sitten lauantaina, entä ensi lauantaina… Lue lisää »
Selaillessani facebook- ryhmiäni, huomasin eräällä (ei käsityö-) sivustolla jonkun kyselevän nenäliinan ompelijoita. Näytin kuvat niistä, mitä Pellavasydämessä oli valmiina. Hän tykästyi yhteen ja pyysi siihen ”jotain sinistä”. Ei mennyt tuntiakaan, kun nenäliina oli kirjekuoressa. Huomenna ei ole postikonttori lakon vuoksi auki, mutta ehkäpä joku postipoika postilaatikkoja kuitenkin tyhjentää ja asiakas saa hetikohta tilauksensa. Nykyään kauppa
Nopeaa kaupankäyntiä Lue lisää »
Joku tavara on aina loppu: vessapaperi, kahvi, suodatinpaperit… Jotkut taas on aina hukassa: sakset, teippi, silmäneulat…. Mut laastaria meillä on! En muista, koska olisin viimeksi laastaria tarvinnut – monta, monta vuotta sitten. (Tässä ei oteta huomioon 40 tikin ompeleita). Mihin ihmeeseen kaksi ihmistä tarvitsee noin monta laatikollista laastaria? Luulenpa, että jossain vaiheessa on kuljettu kaupassa
Muuttaminen on oiva käännekohta aloittaa ”uusi elämä”. Monellakin tapaa. Meille muuttaminen ei tarkoittanut uutta paikkakuntaa, vain uusi koti. Aikamoinen mullistus silti. Jokainen tietää, miten muutossa tuntee itsensä paljon haltijaksi, ihmeellistä tavaraa löytyy nurkista, vintistä, kaapeista – tavaraa, mitä ei tiennyt edes omistavansa. Uusi koti mahdollistaa uusien tapojen opettelun. Olen huomannut jostain kumman syystä kiinnittäväni erilailla
Niinhän sitä sanotaan, että mitä nettiin laittaa, siellä se pysyy. Googletin sanalla ”vanha essu” ja kuvissa oli yksi Pellavasydämen essuista vuosien varrelta. Toisaalta paljon on muuttunut, mutta toisaalta… ei niinkään. Näkyyköhän tämä sivu kaikille? Vuodelta 2009 – Pytinkien Paris -tapahtumaan liittyvä mainossivu.Tänä vuonna on taas tuo tapahtuma, mutta nyt uudistuneena. Uusi nimi on ”Vanhat talot”.
Netissä kaikki säilyy? Lue lisää »
Meidän muutosta jäi kuormakaupalla ylimääräistä tavaraa. Mies juuri sanoi, että kierrätyskeskuksessa häntä tullaan jo vastaan kysyen, että mitäs nyt kannetaan… Vaiks en yhtään tykkää, niin taas laitoin Pellavasydämeen kirpparimyyntiä. Nyt se käykin helpommin, kun saa tavarat ulos katoksen alle. Pieni sadekaan ei haittaa. Se tässä on kurjaa, että aina joku luulee kirppariksi. Huomaatko mun neulegraffitin?
Voitko käsittää, että joku julkaisee itsestään tällaisia kuvia? Uskon, että lukijoissani on monta, jotka ymmärtävät minua. Tämä kuva oli otettava heti eikä senjälkeen, että olisin ehtinyt peilin pyyhkiä. Se on vielä muuton jäljiltä – oston jäljiltä tarkemmin sanoen – vielä muoveissaan. Tämän kuvan nimi on ”jalkayli”. Käsitätkö? Ensimmäisen kerran aikuisikäisenä saan nostettua TOISEN JALAN TOISEN