Muuttaminen on oiva käännekohta aloittaa ”uusi elämä”. Monellakin tapaa.
Meille muuttaminen ei tarkoittanut uutta paikkakuntaa, vain uusi koti. Aikamoinen mullistus silti. Jokainen tietää, miten muutossa tuntee itsensä paljon haltijaksi, ihmeellistä tavaraa löytyy nurkista, vintistä, kaapeista – tavaraa, mitä ei tiennyt edes omistavansa.
Uusi koti mahdollistaa uusien tapojen opettelun. Olen huomannut jostain kumman syystä kiinnittäväni erilailla huomiota sähkön ja veden kulutukseen. En enää valuta vettä hanasta, vaan katkaisen vedentulon välillä. Sähköjä meillä on kyllä säästetty aina – Aarre kulkee mun perässä ja sammuttaa valot. Osaan jo huutaa sille: ”Älä sammuta valoja, mulla on homma kesken, tuun ihan kohta!” Joskus ihmettelen, miksi meillä edes on lamppuja?
Minusta on tullut erittäin tiedostava ostaja. Kuljen vaateosastojen ohi katsomatta päinkään. Tiedän, etten tarvitse mitään, eikä kaappeihin yksinkertaisesti mahdu enää mitään. Samoin olen lopettanut fb-vaatekirppisten seurailun. Jos suostun katsomaan, tod.näk. sorrun klikkailemaan ostoskoria.
Olen ryhtynyt korjailemaan vaatteita! Jopa 20 vuotta vanhat vaatteet (kyllä, sellaisiakin on varastossani) ovat saaneet uuden elämän. Nyt korjaileminen on helppoa, kun saan tehdä isoista pienempiä – toisinpäin olisikin hankalampaa. Taas tulee säästöä!
Meillä pestään jokseenkin paljon pyykkiä, vaikka likaajia on vain kaksi. Nyt olen huomannut, että varsinkin uusi kuivausrumpu tekee pyykistä ihanan pehmeää, mutta myös kuluttaa tekstiilejä. Laihtumisen jälkeen en enää juuri koskaan hikoile, joten vaatteita ei tarvitsisi joka päivä vaihtaa ja laittaa pyykkiin, jolloin ne vaan kuluvat nopeammin. Tänään keksin, miten erotan kaapista ”vähän pidetyt” aivan puhtaista. Laitan vähän pidetyt nurinperin!
Minä olen tehtävien siirtämisessä ekspertti. Ihmeellisiä kommervenkkejä aivoni tekevät, kun ne selittävät minulle, miksi jonkun homman voi siirtää myöhemmäksi. Tai sitten ne houkuttelevat jättämään tavarat mihinsattuu, aina löytyy joku selitys. Nyt olen päättänyt selättää tämän pahan tavan. Jos jokin täytyy tehdä, teen sen heti. Tai sitten se poistetaan listalta kokonaan. Laitetaan roskiin tai kierrätykseen tai jotain…. (saman päätöksen olen kyllä tehnyt aiemminkin, huonolla menestyksellä)
Yleensä kerään korjattavat vaatteet kaappiin ja aika ajoin (saattaa mennä vuosiakin) ryhdyn, jos ryhdyn, korjaushommiin. Nyt olen ottanut käsityökorin käyttöön.
Tähän pitää mahtua kaikki korjattavat. Iltaisin telkkaria katsellessani teen aina käsitöitä. Olen määrännyt itselleni säännön, ettei uutta käsityötä saa aloittaa, jos tässä korissa on jotain korjattavaa. Ne tehdään ensin.
Hyvä minä!
Vielä kuljen taloa päästä päähän ja jätän kuleksivat tavarat milloin mihinkin matkan varrelle. Vie mennessäs, tuo tullessas -tyyliin. Jahka saan kaikki tavarat kertaalleen paikoilleen, opettelen ne myös palauttamaan paikoilleen. Tässä on vielä haastetta.
Kyllä ihmisen kannattaisi muuttaa usein. Ja uuden elämäntavan voi aloittaa milloin vain.
Mervi