Uncategorized

Blogin pitäjälle on tarjolla useampiakin keinoja ”tarkkailla” lukijoitaan. Taulukoista saa monenlaista tietoa. Tosi harvoin käyn edes kurkkaamassa, mutta eilen jostain syystä kävin ja bongasin aivan poikkeuksellisen lukijan. Voitteko kuvitella – tuo taulukko näyttää vain vuorokauden tiedot, joten vanhempia tietoja siitä ei saa – sen mukaan tämä uusi lukija oli aloittanut blogini lukemisen 26.7. klo 16:12 […]

Issekseni olen murehtinut kotikaupunkini kohtaloa. Kirjoitin täällä ajatuksiani kaupunkikuvan latistumisesta, kun pikkuputiikki toisensa jälkeen lopettaa toimintansa. Nyt paikallinen yrittäjäyhdistys on tarttunut asiaan ja suunnitelmissa on muuttaa suuntaa: perustetaan uusia liikkeitä! Näin tuumailee yrittäjäyhdistyksen puheenjohtaja paikallislehdessä: http://www.uudenkaupunginsanomat.fi/uutiset/514251.html Ensimmäinen ajatus, mikä tuota lukiessani tuli mieleen, lienee niin pessimistinen, ettei sitä kannata edes mainita. Myöhemmin olen pyrkinyt ajattelemaan

Nyt alkaa karu totuus konkretisoitua! Kuten kerroinkin viime postauksessa, olen alkanut laittaa paikkoja kuntoon. Kuntoon ja kuntoon – joku voisi sanoa, että menevät entistä enemmän sekaisin. Siinä samalla siirrellessa tavaroita hyllyltä toiselle, olen tehnyt inventaaria, mitä kaikkea tavaraa lusmuilee toisten alla ja takana. On muuten tosi hauska huomata, että kun joku tuote nostetaan kunnolla esille,

Kerroin jo aiemmin, että kävimme pikkulomalla naapurikunnassa. Söimme paikallisessa ravintolassa maukkaan aterian ja saimme myös annoksen kulttuuria teatteriesityksen muodossa. Nauttimisen lomassa opin yhden asian. ”Miltä tämä näyttää asiakkaan silmin katsottuna?” Kritiikkiä Edellisenä päivänä putiikissa oli käynyt yksi jatkajaehdokkaista. Halusin kuulla hänen mielipiteensä myytävien tavaroiden määrästä, kun tarpeeksi moni oli jo maininnut, että sitä on liikaa.

En tiedä, voiko tätä postaustani kukaan ymmärtää. Yllätyin itsekin miten suuren tunteen voi laukaista nopeasti ohitettu näkymä. Olen jo monet monet kerrat kertonut, että loppuelämäni kuljen kahdella kyynärsauvalla – tai no, hetkittäin voin jättää toisen pois, mutta siitä seuraa loppupäiväksi entistä kovemmat kivut. Lauantaina esimerkiksi tein normaalit putiikin sulkemisrutiinit yhdellä kepillä kulkien (tavaroiden siirtelyä ulkoa

Jos kukaan eikä mikään herätä, tämä tyttö nukkuu aamuisin klo 11 asti. Tänään lähdimme puolen päivän jälkeen kohti Pyhämaan Suviteatteria. Tällainen oli alkuasetelma: Tämä pikkukylän nuorisoseura on todella satsannut näihin kesäteatteriesityksiin. Paikalle on rakennettu hienot katetut katsomot. (Istuminen ei ollut kylläkään kovin mukavaa kovilla, matalilla penkeillä ilman selkänojaa.) Mukavuutta lisäsi äänentoisto, jokaisella esiintyjällä oli mikrofoni.

Tämä kesä näyttääkin poikkeuksellisen kulttuuripitoiselta. Yleensä katsastan kesäteatterimainokset toteamalla ”tuonnekin olisi kiva mennä”, mutta nyt olen myös toteuttanut nuo toiveeni. Kävimme jo aiemmin katsomassa Lentävän Lokin ”Päin perhettä” ja tällä viikolla suuntasimme Kustaviin. Huomenna menemme katsomaan Pyhämaan Suviteatterin esittämän näytelmän Tuntematon Potilas. Siellä on menossa viimeiset näytökset, joten hopi hopi… Mieheni oli talvella saanut liput

Tunnetusti olen huonomuistinen. Myönnän. Kuitenkin minusta on alkanut tuntua, että toiset käyttävät tätä tietoa hyväkseen. Minun kontolleni laitetaan asioita, joita en ole tehnyt. En ainakaan muista. Tai jos ihmettelen, miksi minulle ei ole kerrottu….väitetään kirkkain silmin, että olihan siitä puhetta. Miten siinä sitten väität vastaan, kun molemmat tietää, että muistini on mitä on. Eilen, kun

Miehelläni on kesäloma meneillään ja iso osa siitä näyttää kuluvan erilaisissa työprojekteissa. Minä pyysin häntä keräämään muutaman kierrätyskeskukseen menevän tavaran – tiedättekö sellaisia, joita säilytetään esim. lipastojen takana. Peilejä, lasihyllyjä, taulun kehyksiä ym.. joista on ollut ajatus ”joskus jotain tuunata”. Eipä ole tarvittu, sensijaan hankaloittavat siivoamista ja vain keräävät pölyä. Projekti sitten vähän paisui. Päätimme