Uncategorized

Kerroin jo aiemmin, että kävimme pikkulomalla naapurikunnassa. Söimme paikallisessa ravintolassa maukkaan aterian ja saimme myös annoksen kulttuuria teatteriesityksen muodossa. Nauttimisen lomassa opin yhden asian. ”Miltä tämä näyttää asiakkaan silmin katsottuna?” Kritiikkiä Edellisenä päivänä putiikissa oli käynyt yksi jatkajaehdokkaista. Halusin kuulla hänen mielipiteensä myytävien tavaroiden määrästä, kun tarpeeksi moni oli jo maininnut, että sitä on liikaa. […]

En tiedä, voiko tätä postaustani kukaan ymmärtää. Yllätyin itsekin miten suuren tunteen voi laukaista nopeasti ohitettu näkymä. Olen jo monet monet kerrat kertonut, että loppuelämäni kuljen kahdella kyynärsauvalla – tai no, hetkittäin voin jättää toisen pois, mutta siitä seuraa loppupäiväksi entistä kovemmat kivut. Lauantaina esimerkiksi tein normaalit putiikin sulkemisrutiinit yhdellä kepillä kulkien (tavaroiden siirtelyä ulkoa

Jos kukaan eikä mikään herätä, tämä tyttö nukkuu aamuisin klo 11 asti. Tänään lähdimme puolen päivän jälkeen kohti Pyhämaan Suviteatteria. Tällainen oli alkuasetelma: Tämä pikkukylän nuorisoseura on todella satsannut näihin kesäteatteriesityksiin. Paikalle on rakennettu hienot katetut katsomot. (Istuminen ei ollut kylläkään kovin mukavaa kovilla, matalilla penkeillä ilman selkänojaa.) Mukavuutta lisäsi äänentoisto, jokaisella esiintyjällä oli mikrofoni.

Tämä kesä näyttääkin poikkeuksellisen kulttuuripitoiselta. Yleensä katsastan kesäteatterimainokset toteamalla ”tuonnekin olisi kiva mennä”, mutta nyt olen myös toteuttanut nuo toiveeni. Kävimme jo aiemmin katsomassa Lentävän Lokin ”Päin perhettä” ja tällä viikolla suuntasimme Kustaviin. Huomenna menemme katsomaan Pyhämaan Suviteatterin esittämän näytelmän Tuntematon Potilas. Siellä on menossa viimeiset näytökset, joten hopi hopi… Mieheni oli talvella saanut liput

Tunnetusti olen huonomuistinen. Myönnän. Kuitenkin minusta on alkanut tuntua, että toiset käyttävät tätä tietoa hyväkseen. Minun kontolleni laitetaan asioita, joita en ole tehnyt. En ainakaan muista. Tai jos ihmettelen, miksi minulle ei ole kerrottu….väitetään kirkkain silmin, että olihan siitä puhetta. Miten siinä sitten väität vastaan, kun molemmat tietää, että muistini on mitä on. Eilen, kun

Miehelläni on kesäloma meneillään ja iso osa siitä näyttää kuluvan erilaisissa työprojekteissa. Minä pyysin häntä keräämään muutaman kierrätyskeskukseen menevän tavaran – tiedättekö sellaisia, joita säilytetään esim. lipastojen takana. Peilejä, lasihyllyjä, taulun kehyksiä ym.. joista on ollut ajatus ”joskus jotain tuunata”. Eipä ole tarvittu, sensijaan hankaloittavat siivoamista ja vain keräävät pölyä. Projekti sitten vähän paisui. Päätimme

Uusikaupunki – meil on meri ihan rannas. Turistit ovat saapuneet ja elävöittävät pikkukaupungin elinkeinoelämää. Eletään vähittäiskaupan sesonkiaikaa. Silti täällä on menossa joku ihmeen lama-aika. Pikkuputiikki toisensa perään laittaa pillit pussiin. Kohta on katunäkymässä tyhjiä liikehuoneistoja toisensa perään. Ankeaa. Ensin lopetti herkkukauppa, nyt on loppuunmyynti vaatetusliikkeessä ja huonekalukaupassa. Viime viikolla luimme paikallislehdestä pienen sisustusliikkeen loppuunmyynnistä. Huhuja

En osaa piirtää. En yhtään mitään. Koulussa muistan piirustustunneilta helpotuksen tunteen, jos aihe oli sellainen, että sen voi toteuttaa viivottimen kanssa. Piirtämisen taito lienee sellainen, ettei sitä voi (ainakaan kokonaan) opetella – se joko on tai sitten ei ihmisellä syntyessään? Putiikkiin tuotiin myyntiin maalattuja koreja. Ihailen niiden runsasta koristelua, taidokkaita maalauksia ja värien käyttöä. Näiden

Otin kameran mukaan lomareissulle, vaikka arvasinkin, ettei sieltä kuvia tule otettua. Matkalla poikkesimme Muurlassa kahvilla ja enimmät kuvat ovat sieltä. Olin suuresti yllättynyt paikasta ja sen tuotteista. Jotenkin on jäänyt mieleen muisto – Muurlan lasi – joitain vanhanaikaisia maljakoita ja lautasia 70-luvulta. Pyh, ei se niin mene. Kysyin luvan saada kuvata. Ensimmäiseksi eteemme osui emaliastioita