Ei ole fiksua kertoa asiakkaittensa asioita, mutta tämäkin tapaus on sellainen, ettei asiakasta tästä tunnista kukaan muu kuin hän itse ja epäilenpä ettei käy täällä lukemassa.
Kauppiaalle harva asia on yhtä mukavaa, kuin se että asiakas tulee uudelleen. Käsityöläisen (usein huonoa) itsetuntoa kohottaa, kun huomaa, että asiakas on työhön tyytyväinen ja tilaa uudelleen.
Tässä on kyse vakiasiakkaastani, joka tuo aika usein vaatteita korjattavaksi. Arvostan tällaista asennetta – vaatetta ei heitetä roskiin vaan se korjatautetaan, vaikka siitä joutuu maksamaankin. Se huono itsetunto tuli tässäkin esille, sillä minä tietysti ensimmäisenä arvelemaan, että ”halvan hinnan vuoksi tuo minulle”….
Nyt asiakas oli ostanut yhdestä nimeltämainitsemattomasta ulkolaisesta halpis-ketjun liikkeestä alushousupakkauksen. Kahdet housut oli maksanut 3,99. Pahaksi onneksi oli käynyt niin, että heti ensimmäisellä pukemiskerralla oli lahkeen kuminauha ratkennut. (Sattumoisin itselleni kävi samaisena aamuna juuri samalla lailla, vaikkei ihan yhtä halvat housut olleetkaan. Muuten oikein ihanissa pöksyissä saumat kiristivät pukiessani ja sitten kuului vain pritsprits…)
Asiakas kysyi hintaa korjaukselle. Kyseessä siis 3cm pätkä ratkennutta saumaa. Tässä yhteydessä nimenomaan mainittiin tuo ostohinta. Ajatuksena varmaankin, että korjaushinnan pitäisi olla jotenkin suhteessa halpaan hintaan. Kerroin asiakkaalle, ettei tuo hommana ole iso, paitsi jos joudun langat vartavasten vaihtamaan.
Minkä hinnan ottaisin? Entä sitten kun olen korjannut tuon yhden kohdan ja huomenna sauma ratkeaa sen vierestä tai toisesta lahkeesta? Vai ompelenko housut uudelleen?
Mitä ajatuksia tämä tapaus sinussa herättää?
Kannattaako halpaa ostaa? Kannattaako korjauttaa? Kannattaako ottaa korjattavakseen? Mikä kannattaa?
Mervi
