Näin paljon vaivaa jo kauan sitten suunnittelemani asupostauksen vuoksi. Tytär otti kuvat monesta eri variaatiosta. Katseltuani kuvia totesin (ensimmäisen kerran blogihistorian aikana), ettei niitä voi/kannata julkaista. Sitä kuvittelee itsestään paljon enemmän kuin mitä on = siis joskus niinkin päin! Siispä vain kerron. Olen jo aiemminkin maininnut, että seuraan mielelläni Tyyliä metsästämässä -blogia. Veera oli ostanut […]
En aina ymmärrä kuvataidetta. Varsinkaan abstraktia. Enemmänkin pidän näköisistä kuvista. Abstraktista taiteesta juolahti just tässä kirjoittaessani mieleen yksi erittäin iso taulu eräässä tuttavaperheessä. Aina kun astuin heidän ulko-ovestaan sisälle näin valtavan lonkkanivelen! Mitä lie taiteilija siinä ajatellut? Mutta eikö se olekin niin, että taide puhuttelee jokaista katsojaansa erilailla – tämän omasta kokemusmaailmasta käsin? Minä mitään
Taidetta vai sisustusta? Lue lisää »
Vaikka ympärillä vallitsee täyskaaos, minä vain unelmoin uusista sisustuksista. Yritän hillitä itseäni, etten vielä osta mitään, mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. En kylläkään ole ihan varma, mikä tässä projektissa on hankalinta. Ainakin erilaiset mielipiteet. Arvasin sen ja sanoin Mirvallekin, että iskä on ihan varmasti kaikista näistä erimieltä. Siirsimme nimittäin muutaman Pellavasydämestä tulleen kalusteen uusille
Kumpi ja Kampi tappeli, kumpi voitti. Lue lisää »
Kuinkahan paljon minä olenkaan ostanut vihreää Nalle-lankaa? Sitä oli jossain loppuunmyynnissä mainiossa tarjouksessa ja minähän ostin. Nyt sitä riittää, riittää ja vieläkin riittää. Väri ei ole mielestäni oikein kiva, mutta poishan se on kudottava. Nyt olisi valmiinä pitkät pitsiset polvisukat. Näistä tuli isot. Jopa isommat kuin minun 40-41 jalkani vaatii. Ehkäpä koko 41-42. Löytyyköhän sellaista
Pitsipolvarit isoon jalkaan Lue lisää »
Oli pakko tulla tämä vielä kirjoittamaan. Istuin äsken nojatuolissani, sukankudin käsissä ja katselin kauan kauan sitten tallentamiani elokuvia – rakastamiani nyyhkytarinoita. Että se aika tuli viimein, että on aikaa… Hoksasin myös toisen asian, josta voin olla onnellinen. Minä pystyn olemaan täysin rauhallisena kaaoksen keskellä! Joku toinen olisi aivan paniikissa, kun paikat on sekaisin ja niin
Just nyt tajusin sen! Lue lisää »
Toiset bloggarit keskittyvät tiukasti valitsemaansa aiheeseen. Joku kirjoittaa useampaa blogia, joissa on kussakin eri, tiukasti rajattu aiheensa. Sitten on meitä, jotka kirjoitamme sillisalaattia ja sekametelisoppaa – suolaista ja makeaa sekaisin. Kyllä minäkin aloitin mielessäni puhtaasti yritykseen keskittyvä blogi, mutta rönsyilevä kun olen muutenkin, niin on tästä blogistakin tullut minun näköiseni. Ja mitä se on tulevaisuudessa,
Kaikkea ei blogissa kerrota? Lue lisää »
Aivan uskomattomalta tuntui tänä aamuna herätä. Nojaa, yö oli kylläkin kauhea. Olin ilmeisesti unohtanut illalla ottaa Tramal-särkylääkkeeni, mikä aiheuttaa/aiheutti erittäin ikävät vieroitusoireet. Kylmä ja hiki vuorotellen, inhottava jäytävä särky joka puolella yltympäri ruumista. Mutta ei se mitään, vähän aikaa odotan lääkkeen vaikutuksen alkamista ja taas elämä hymyilee! Otan nuo tuskan hetket sellaisella ajatuksella, että sitten
Helpotuksen huokaus Lue lisää »
Pellavasydän on tyhjennetty. Yksi aikakausi minun elämässäni on päättynyt. Nämä kuvat eivät ole kauniita, lähinnä omaksi ilokseni halusin ne tänne laittaa muistoksi. Pappa ihmettelee Tässä kuvassa Pellavasydämen tyhjennys on jo loppusuoralla. Viikko siinä vierähti. Tässä osa kierrätyskeskukseen menevästä tavarasta. Kolme erittäin hyvää pöytää, paljon hyllyjä ja kankaita, kankaita ja kankaita… Kotona meillä näyttää tällaiselta: Saunaankaan
Tämä päivä päättyi harmistukseen. Ikinä ennen – koko 5 vuoden yrittäjätaipaleellani – en ole saanut kirjallista moitetta putiikin toiminnasta. Piti sekin sitten kokea ennen kaiken loppua! Facebook on kyllä mainio tapa keskustella online. Enkä ollenkaan tarkoita, etteikö niin tulisi tehdä, itsekin annan herkästi palautetta. Tänäänkin lähetin yhteen verkkokauppaan ihmettelyn, miksei hinta ole ostoskorissa sama kuin
Nyt ei voi järjestää kutsuja isolle porukalle. Vähän kaukaa haettu otsikko. Ensinnäkään meillä ei juuri koskaan kutsuta ”vieraita” syömään. Ja toisekseen keittiön pöydän ääreen mahtuu kyllä. Tarkoitan, että ruokasaliksi leikillisesti kutsumani huone on nyt aivan muussa käytössä. Tässä osa Pellavasydämen jäämistöä. Saman verran noita isoja pahvilaatikoita (täynnä palakankaita) on menossa kesätorpalle. Kuvittelen itseni ensi kesänä