Mä haluun kehittyy. Mä haluun näyttää parempii kuvii. Mut en mä kyl mitää käyttöohjeita ala lukee.
Kirjoituksessani parempi ihminen totesin, että on ihan hyvä yrittää kehittää itseään, jos huomaa puutteita tai epämukavia luonteenpiirteitä. En tiedä, voiko luonnettaan muuttaa? Mikä on luonteenpiirre? Anyway, tarkoitan, että käyttäytymistään ja luonteenilmaisua (onko sellaista sanaa edes olemassa) voi muuttaa.
Helpompi tapa kehittyä on opetella uusia taitoja tai vahvistaa vanhoja. Valokuvaaminen on aina ollut minun heikko kohtani. Kaikenlaiset masiinat pelottavat minua ja yleensä saankin rikki kaikki koneet, mihin kosken. Nitoja on jo liian vaikea laite minun hallita.
Aina ihmettelen, kun bloggaajat pyytävät anteeksi huonoja kuvia. Vaikka minä niitä kuinka katsoisin, en ymmärrä, mikä mainituissa kuvissa on huonoa. On muuten vaikea opetella ottamaan hienoja kuvia, jos ei edes tiedä, mikä on hienon ja huonon ero… Osallistuisin heti, jos lähiseudulla järjestettäisiin valokuvauskurssi aloittelijoille.
TAAS NOIN PITKÄ ALOITUS. Huomaan tavallisessa keskustelussakin, että aloitan juttuni liian kaukaa, tautatiedoilla. Sitten unohdan, mikä oli varsinainen asia. Mutta nyt voin otsikosta päätellä, mitä olin aikeissa kertoa. Muistatteko, kun kerroin, että kamerani hävisi – ilmeisesti lopullisesti? Jouduin ostamaan uuden. Paikallisen valokuvaamon tyttö myi minulle tavallisen vaatimattoman kameran, vaikka lähdinkin ostamaan ”jotain hieno” järkkäriä ja jalustaa. Jalusta siinä keskustelussa unohtui sitten kokonaan.
Olen tehnyt vakaan päätöksen ostaa kaikki mahdollinen paikallisista pikkuliikkeistä. Vaikka joutuisin maksamaan vähän enemmän. Vaikka minun olisikin helpompi tehdä ostokset netin ääressä istuen. Koska auto oli parkissa valokuvaamon edessä, sanoin Mirvalle, että mennäänpäs katsomaan kameran jalustoja. Olin kuvitellut niiden maksavan maltaita, mutta hankkivani silti. Olin kuvitellut, että joudun maksamaan paikallisessa valokuvaamossa paljon enemmän kuin jossain nettimyynnissä.
Toisin kävi. Liike, jossa on vielä palvelu, on meikäläiselle paras ostopaikka. Saan heti käyttöopastuksen. Ja kun oli tytär mukana, tiesin, että hän muistaa vielä kotona miten se menee. Koska en ymmärrä mitään jalustoista, en osaa arvella, ostinko kaikkein huonoimman tai mitä, mutta ostin ensimmäisen minulle esitellyn ja se maksoi 29 euroa!
Tällä nyt alan harjoitella kuvaamista. Siis tällä mitään kuvata, mutta…
Joskus olen ollut hirveän tarkka siitä, että taustan pitää olla hieno. Järjestetty. Nykyään en välitä. Onko se hyvä vai huono asia? Osittain johtuu siitä, etten pysty tavaroita siirtelemään, mutta tällä hetkellä – kuten aika usein kyllä muutenkin – meiltä kotoa ei tahdo löytyä kohtaa, missä ei olisi mitään. Tavaraa kun on sattuneesta syystä joka paikassa ja paljon.
Tässä yksi kuvaajan moka. Tuo sininen viiva ei liity jalustaan, vaikka siltä näyttääkin. Se on jääkaappimagneettiviivain. Inhoan sanaa jääkaappimagneetti ja inhoan jääkaapin ovia täynnä tavaraa, mutta joskus tulee valitettavasti joku muistilappu kiinnitettyä kuitenkin…
Sitten se tavallinen: Olen pahoillani, että tässä nyt on vähän huono kuva. Näyttää siltä, että olen tarkentanut tuohon taustalla näkyvään kylläkin erittäin ihanaan pikkutuoliin! Piti näyttää jalustan merkki ja hinta 29,-.
Luulisin, että minulle on tällaisesta jalustasta apua. Tuotekuvauksissa se lienee hyvä. Ei tarvitse joka kerta säätää kameraa, kun ottaa samasta paikasta kuvia. Toisekseen, kun oma kyykistymiskykyni on rajallinen, niin voinkin säädellä korkeutta tällä.
Jalustassa on – ainakin minulle tarpeeksi – säätömahdollisuuksia. Korkeuden saa kuulemma miehen mittaan asti nostettua ja kameraa saa kallistettua melkein miten haluaa. Toivottavasti nämä säätönuppelit tottelevat minua, sillä voin kuvitella ilmeeni, kun joku ei menekään niinkuin ajattelen ja sitten hampaat irvessä väännän, väännän ja yleensä liikaa…
Onko sinulla käytössä jalusta? Oletko ollut tyytyväinen – tuleeko sitä käytettyä?
Harjoitus tekee mestarin ja nyt minä alan harjoitella. Mervi