Uncategorized

Oli pakko tulla tämä vielä kirjoittamaan. Istuin äsken nojatuolissani, sukankudin käsissä ja katselin kauan kauan sitten tallentamiani elokuvia – rakastamiani nyyhkytarinoita. Että se aika tuli viimein, että on aikaa… Hoksasin myös toisen asian, josta voin olla onnellinen. Minä pystyn olemaan täysin rauhallisena kaaoksen keskellä! Joku toinen olisi aivan paniikissa, kun paikat on sekaisin ja niin

Toiset bloggarit keskittyvät tiukasti valitsemaansa aiheeseen. Joku kirjoittaa useampaa blogia, joissa on kussakin eri, tiukasti rajattu aiheensa. Sitten on meitä, jotka kirjoitamme sillisalaattia ja sekametelisoppaa – suolaista ja makeaa sekaisin. Kyllä minäkin aloitin mielessäni puhtaasti yritykseen keskittyvä blogi, mutta rönsyilevä kun olen muutenkin, niin on tästä blogistakin tullut minun näköiseni. Ja mitä se on tulevaisuudessa,

Pellavasydän on tyhjennetty. Yksi aikakausi minun elämässäni on päättynyt. Nämä kuvat eivät ole kauniita, lähinnä omaksi ilokseni halusin ne tänne laittaa muistoksi. Pappa ihmettelee Tässä kuvassa Pellavasydämen tyhjennys on jo loppusuoralla. Viikko siinä vierähti. Tässä osa kierrätyskeskukseen menevästä tavarasta. Kolme erittäin hyvää pöytää, paljon hyllyjä ja kankaita, kankaita ja kankaita… Kotona meillä näyttää tällaiselta: Saunaankaan

Kuvittelepa hetken millaista olisi, jos kotiisi kipattaisiin pienen kaupan tavaravarasto! Minä tiedän – ja tunnen itseni rikkaaksi! No ei vaiskaan. Kaikki se tavara, mikä ei ole kenellekään kelvannut. Roina, mitä on nurkkiin kertynyt viiden vuoden kuluessa. Ottaisin kuvan, mutta kun kamera on jälleen kerran hukassa! Mervi