Uncategorized

Joskus kuvittelen olevani maailman napa. Että kaikki pyörii vain minun ympärilläni. Tänään päivä alkoi tällaisella keskustelulla: Olin tullut aamuantibiootilta ja odottelin taksia sairaalan etuoven ulkopuolella. Taksini tuli ja yritti peruuttaa eteeni (pyörätuoli nostetaan takaovesta hissillä) mutta juuri silloin siihen väliin kiilaakin Volvo. Mies nousee kuskin puolelta ja minuun iski ”joku”. Sanoin äijälle: ”Et sitten huomannut,

Eiliseen postaukseen liittyen kuvat tulee nyt perästä. Tässä ensin mun uudet bling-bling-popot. Koska sadekuuro yllätti meidät kaupassa ollessamme, jäimme tietysti sadetta pitelemään. Keksin katsella myös kukkaroita. Ei nyt ihan samaa färiä, mutta melkein. Nyt mukanani kulkeekin sitten aika paljon pinkkiä, kun aiemmin saamani tabletin kannet ja kännykkäkin ovat pinkit. Torstain pusakka ja housut. Se –

…kirjoittelen täällä ensiavussa maatessani päivän kuulumisia. Iltapullo antibioottia tippuu tunnin verran suonistooni. Aamulla jäin ”aamupullon” sairaalassa saatuani kaupungille shoppailemaan. Sain avukseni sisareni. Apu olikin tarpeen sillä yllättävän paljon on kaupungin kaduilla töyssyjä, kiveyksiä ja korotuksia, joita on raskas pyörätuolilla ylittää. Käsivoimat ei riitä, jos on vähääkään ylämäkeä tai kaupassa kynnyksiä. Nyt näyttää lisäksi siltä, että

Kukaan ei voi arvata tästä kuvasta, mitä olen seuraavaksi pykäämässä. Paitsi ehkä Kotona Annin kanssa -blogin Anni. Kuten aiemmin mainitsin, olen ollut laiskana. Mieheni todennäköisesti toivookin, että olisin vaan laiskana. Nukkumisesta ei tule niin paljoa sotkua, kun mitä täällä nytkin näkyy olevan. Yhtenä yönä nimittäin keksin aloittaa tämän pikkuaskartelun. Käykö teillä muilla niin, että esillevedetyt

Olen ollut viime päivinä erityisen laiska. Etupäässä olen päivät nukkunut ja yöt – noh, häärännyt jotain muuta… Hemoglobiinini on vain vähän päälle sata, joten saattaa silläkin olla osuutensa, mutta kyllä diagnoosi taitaa olla tuo ensin mainittu. Oikein pitää pakottaa itsensä välttämättömiin toimiin. Kaksi käsityötä on kuitenkin nyt aloitettuna ja tässä niistä toinen. Tähänkin työhön sain

Vaikka mitään lakiin perustuvaa vaitiolovelvollisuutta ei potilailla olekaan, sairaalassa kuulemiinsa toisten tietoihin tulee suhtautua hienotunteisesti. Joka päivä kuulen monta tarinaa täällä ensiavussa maatessani. Nyt kerron yhden tarinan, mutta niin, ettei kukaan voi yhdistää tätä kehenkään. Eräänä aamuna kymmenen maissa saapui kävellen huonovointisuutta poteva potilas. Hänet laitettiin makaamaan sänkyyn ja sairaanhoitaja aloitti haastattelun. Ilmeni, että potilas