Uncategorized

Päivä päivältä leikattu jalka  tuntuu paremmalta. Edistyy se. Toki jumppaankin, vaikka en enää yhtä tiuhaan tahtiin kuin sairaalan sängyssä maaten. Nyt on niin paljon tekemistä, muka. Enää ei pyörätuoli tahdo kiehtoa. Tunnen olevani valmis kävelemään keppien kanssa. Nyt on vaan niin, että vanhasta kodista on työtuolini viety uuteen, joten tarvitsen pyörätuolia ihan istumiseen. Tänään tunsin

Tänään posti toi hirvittävän painavat paketit puotiin. Molemmissa oli yli 20 kg kynttiläntekoaineita. Toisessa parafiinia ja toisessa steariinia. Ei me kumpikaan Pirkon kanssa saatu niitä mihinkään siirrettyä. Tämä oli todellista tukkuostosta. Niistä sitten pussitetaan pienempiä määriä. Tuli meille myös kynttilänsydäntä ja -väriä. Muutama asiakas ehti niitä jo kysyä. Aamu oli tosi kurja. Ei tullut henk.koht.

Nyt on toinen sairaalanjälkeinen päivä ja molempina olen jo ollut putiikissa. Tänään jopa ihan yksin, kun oli lyhyt työpäivä, vain 4 tuntia. Vähän toi laitettu lonkka juilii, mutta eipä muuta hätää. Asiakkaat olivat sitä mieltä, että olen vähän kalpea, mutta ihmekös tuo 101 hemoglobiinilla. Ei mua silti yhtään heitetätä. Typerää siirrellä tavaroita kotoa putiikkiin ja

 Iltavuoroon tulevat hoitajat kiertävät osastolla. Tänään he tulivatkin hyvien uutisten kera! Nyt oli tullut tulokset bakteeriviljelystä – ja puhdasta oli! Jeeeee, mä pääsen huomenna pois ja ilman mitään antibioottitiputuksia. Jumpparin kanssa käytiin tänään kokeilemassa porraskävelyä. Ylöspäin se sujui meiniosti, mutta alaspäin….ei mulle iski ”paniikki” . Hento hoitaja tunsi olonsa turvattomaksi ja pyysi kollegan apuun turvaksi.