Uncategorized

…lukijoideni ”kiduttamiseen”. Kyllä te olette ihania – niin moni on ollut huolissaan, kun ei postauksia kuulu! Ei, minulla ei ole mitään hätää. Päinvastoin – elämä on oikein hyvässä mallissa. Saatte siis huo’ata helpotuksesta! Leikatusta lonkasta tuli oikein hyvä, suorastaan malliesimerkki. Kävelen keppien avustuksella jo aika reippaasti, tarvittaessa yhdelläkin kepillä ja olen jopa kokeillut ilman keppejäkin!

Pirkko oli aivan häkeltynyt, kun aloimme myydä lankoja. Uusia merkkejä ja laatuja tuli koko ajan lisää ja hän koki, ettei hallitse niitä. Enhän minäkään, mutta olin sentään tilatessani jo vähän tutustunut. Pirkko tokaisi, että ”on se kumma, etten tunne lankoja, vaikka olen 6-vuotiaasta asti neulonut”. Sitten hän kertoi tällaisen tarinan: Asuimme saaressa. Olin 11-vuotias, kun

Päivä päivältä leikattu jalka  tuntuu paremmalta. Edistyy se. Toki jumppaankin, vaikka en enää yhtä tiuhaan tahtiin kuin sairaalan sängyssä maaten. Nyt on niin paljon tekemistä, muka. Enää ei pyörätuoli tahdo kiehtoa. Tunnen olevani valmis kävelemään keppien kanssa. Nyt on vaan niin, että vanhasta kodista on työtuolini viety uuteen, joten tarvitsen pyörätuolia ihan istumiseen. Tänään tunsin

Tänään posti toi hirvittävän painavat paketit puotiin. Molemmissa oli yli 20 kg kynttiläntekoaineita. Toisessa parafiinia ja toisessa steariinia. Ei me kumpikaan Pirkon kanssa saatu niitä mihinkään siirrettyä. Tämä oli todellista tukkuostosta. Niistä sitten pussitetaan pienempiä määriä. Tuli meille myös kynttilänsydäntä ja -väriä. Muutama asiakas ehti niitä jo kysyä. Aamu oli tosi kurja. Ei tullut henk.koht.

Nyt on toinen sairaalanjälkeinen päivä ja molempina olen jo ollut putiikissa. Tänään jopa ihan yksin, kun oli lyhyt työpäivä, vain 4 tuntia. Vähän toi laitettu lonkka juilii, mutta eipä muuta hätää. Asiakkaat olivat sitä mieltä, että olen vähän kalpea, mutta ihmekös tuo 101 hemoglobiinilla. Ei mua silti yhtään heitetätä. Typerää siirrellä tavaroita kotoa putiikkiin ja