Kyllästyin kertakaikkiaan siihen, että tietoa omasta tilanteesta ei heru. Ärsyttävää maata täällä päivästä toiseen, kun kukaan ei ehdi katsoa ja lausua jotain tt-kuvia. Lähetin leikkaavalle lääkärille Tyksiin tällaisen viestin (huom. olen ennenkin viestitellyt hänen kanssaan): Nyt tää alkaa repiä pyjamahousujaan! Olen maannut yhdeksän viikkoa sairaalassa. Eikö niistä 15.5. otetuista tt-kuvista oikeasti kukaan vielä tiedä mitään? […]
Lääkäri kävi, muttei ollut mitään tietoa mukanaan. Aina on tieto kiinni jostain toisesta, jos ei muuta niin Tyksissä on liian vähän konekirjoittajia lausunnoille. Kohta viikko kulunut tt-kuvauksesta, mutta vielä siitä ei irtoa mitään. Siitä on kuitenkin kiinni mm minun seuraavan keikkauksen ajankohta. Olen jo luovuttanut ja tuumin, että se siirtyy, siirtyy ja siirtyy… miten pian
Mihin putkeen näyte laitettaisiin? Lue lisää »
Perjantaina vihdoin allekirjoitettiin kauppakirja uudesta kodistamme. Minä en tietystikään ollut paikalla, joten mieheni allekirjoitti myös minun puolestani valtakirjalla. Välittömästi hän aloitti myös työt kohteessa. Valitettavasti en pääse ottamaan kuvia työvaiheista, mutta jotain tekstiä olen jo aloitellut kirjoittamaan uuteen blogiin. http://pellavasydamenuusineuvolakoti.blogspot.fi En näköjään osaa tällä tabletilla kopioida osoitetta. Tuolla linkillä se näyttää, ettei blogia olisi olemassa.
Uuden kodin remppa on alkanut Lue lisää »
Toivottavasti muistatte kaikki ne kerrat, kun olen tätä hoitavaa osastoani kehunut! Pääsääntöisesti olen erittäin tyytyväinen saamaani hoitoon. Minulle osuneet hoitajat ovat ystävällisiä, avuliaita ja toiveeni pyritään toteuttamaan. Ongelmat ovat enemmänkin rakenteissa. Tästä olen kirjoittamassa juttua, mutta se muhii vielä. Tänäänkin tuli todistettua hoitajien tahto auttaa. Aikaisemmin olen kyennyt nielemään ison kasan lääkkeitä kerrallaan, mutta nyt
….sanoi lääkäri kierrolla tarkoittaen lauantaista subklaavin vaihtoa. Toimenpiteen tehnyt ja keuhkokuvan tutkinut anestesialääkäri oli kuulemma arvellut, että olen saanut pienehkön ilmarinnan toimenpidettä tehtäessä. Ilmarinta, mikäköhän se on? Sanan olen kyllä kuullut. Lisäys klo 17.30 Kävin sitten uudelleen keuhkokuvissa ja ilmarinta siellä kuulemma näkyy. Subklaavin vaihdossa on lääkärin työväline osunut virheellisesti keuhkoon. Keskiviikkona pitää mennä vielä
Sekään ei sitten mennyt putkeen… Lue lisää »
Nyt tulee ensimmäinen maininta sairaalan ulkopuolisesta elämästä kahteen kuukauteen. Mutta koska kirjoittaminen tällä tabletilla on edelleen tönkköä, toivon, että käyt ensin lukemassa uusimmat puutarhamme kuulumiset mieheni blogista Kuten niin usein olen jo maininnut, syömiseni täällä on kovin huonoa. Jatkuva antibiootin tiputtaminen on pilannut suun limakalvot ja kielen. Kaikki ruoka maistuu kummalliselta – yleensä pahalta. Kun
Vihdoin jotain hyvää – syötävää Lue lisää »
Edellisenä iltana minulle kerrottiin että huomenna vaihdetaan subklaavi uuteen paikkaan. Vaihtoon päädyttiin, koska edellinen näytti tulehtuneelta. Eilinen aamu alkoi sitten paastolla, koska hoitajalla oli se käsitys, että toimenpide tehdään ”humautuksessa”. Otin siis lääkkeet tyhjään mahaan ja olo oli kamala. Puolen päivän aikaan pääsin leikkuriin, tai oikeammin heräämöön, jossa toimenpide tehtiin. Ja se tehtiin paikallispuudutuksessa, kuten
Tänään välähti ensimmäisen kerran mieleeni, että entäs jos tää ei onnistukaan? Jos ei haava paranekaan ja tulehdusta saada kuriin. Helposti valuisin itsesääliin, mutta paras on heti torpata tuollaiset ajatukset. Täällä vaan on niin vähän virikettä, mihin ajatukset suuntaisi toisaalle. Lääkäri kävi pyörähtämässä, mutta mitään uutisia ei ollut mukanaan. Nyt pitää odotella aluesairaalan ortopedin leikkauskiireiden loppumista,
Aamulla oli herätys 5.30, nopea aamupala ja vielä yksi antibiootin tiputus. Ennen seitsemää tuli taksi hakemaan. Asettauduin paareille, jotka sijoitetaan taksin penkkirivien väliin. Ihan kohtalaista kyytiä makuuasennossa. Pääsin heti sisälle ja toimenpide kesti tuskin viittä minuuttia. Lonkan yli kulki sellainen sylinterin palanen. Kyseessä on siis viipalekuvaus. Olimme takaisin osastolla jo puoli kymmeneltä. Kylläpä oma sänky
En ole joka päivä kirjoittanu, kun ei tunnu olevan mitään ”uutta” kerrottavaa. Juuri äsken keskustelin sisareni kanssa puhelimitse ja kerroin hänelle tapahtumia, jotka ovat liian intiimejä täällä kirjoitettavaksi. Tämän hän kuitenkin kehotti kirjoittamaan – jos ei muuta niin ainakin itselleni muistiin. Vaikka olen paljon ollut sairaalassa, en ole koskaan aiemmin ollut näin ”hoidettava”. Tämän viikkoinen