Pellavasydän

Nautin vapaapäivästä, vaikka jouduinkin heti aamulla käväisemään verikokeissa – aamuherätykset ovat minulle ”tervanjuontia”. Iltapäivän toinen terveyskeskuskäynti peruuntui, joten ainoa sovittu aikataulu oli nuohoojan käynti puolen päivän aikaan. Pakotin itseni laatimaan muutaman laskun ja hämmästelin taas itseäni, kun koko ajan yritin siirtää sitäkin hommaa. Tavarat on lähetetty jo viime vuoden puolella, joten yhtään ei olisi enää

Etsin kotoa ja etsin putiikista, taas kotoa ja vielä kerran putiikista, enkä löytänyt kameraani mistään. No, nyt järjestelin hiukan olohuonetta (huomenna tulee nuohooja työskentelemään olohuoneen takan kimpussa) ja siellähän se, käsityölipastoni ylimmässä laatikossa. Mitä ihmettä se siellä teki? Eipä ollut kovin kummosia kuvia. Yksi pannunalunen, mutta näytän sen, jahka ehdin tehdä siihen ohjeen ja sitten

Lisäys: Tässä tekstissä kommentit näkyvät hassusti – se johtuu siitä, että poistin tekstin väliaikaisesti ja lisäsin uudelleen. Tämä teksti on kirjoitettu sunnuntaina yöllä, kun kaikkien pitäisi jo olla nukkumassa, mutta minäpä en saa unta. Jäi eiliset päivälääkkeet ottamatta ja nyt kärsin liian suurista vieroitusoireista, jotta kykenisin nukkumaan. Kello on 4:12. Ajastan tämän aamutunneille.   Tuollainen

Asiakas äänestää jaloillaan, sanotaan. Jos saan jostain liikkeestä huonoa palvelua, saatan päättää, etten koskaan enää siitä ovesta astu sisään. Menen siis toiseen liikkeeseen. Mutta sitten on niitä palveluja, joille ei ole vaihtoehtoja. Sinne on vaan pakko mennä. Posti on yksi tällainen paikka. Minun on pakko asioida postissa, hakea paketit ja käydä niitä myös lähettämässä. Jostain