Tänään sain hepulin. Itkinkin. Se mun kamera on edelleen teillä tietymättömillä. Olen lainannut mieheni kameraa ja tiedän, että hän on tarkka tavaroistaan, joten olen yrittänyt pitää sen tallessa ja ehjänä. Minä tietysti olin sen hetkeksi – vain ihan pieneksi hetkeksi – kadottanut näköpiiristäni. Olin juuri tälläytynyt uusiin ostoksiini ja oli jo hikikin ja meikkivoiteet juoksi […]
Apua – minkä kameran ostaisin? Lue lisää »
Kello on nyt 15:57 tiistaina iltapäivällä. Olen vielä yöpuvussa ja tuskin herännyt. Koko päivän olen makoillut: nukkunut tai lukenut kirjaa. Eilen lähdin innoissani hakemaan lisää matonkudetta myyntiin. En voi myydä asiakkaille eioota. Asiakkaille, jotka nyt vasta ovat löytäneet putiikkini ja epätoivoissaan etsivät tarpeeksi monta kerää kudetta mattoon. Valikoimat ovat huvenneet niin, että vain yksittäisiä rullia
Oikeesti kipeenä vaikka vähän laiskanakin Lue lisää »
Ensin päätin, ettei putiikin oven eteen enää laiteta uusia kukkia, kun kohta lopetetaan. Alkoi kuitenkin näyttää niin ankealta, että sittenkin kävin hakemassa kanervia vaimitäkallunoita… Kesällähän meillä oli tällainen kombo Nämä nostetaan yöksi sisälle, koska muutoin ne lähtisi siitä kävelemään. Eikä sitten haittaa, vaikka olis yöllä satanut lunta enemmänkin. Sitä odotellessa…..no ei vaiskaan….Pellavasydämen Mervi
Vielä yhden kerran kukat Lue lisää »
Oma kamerani on vieläkin hukassa. Lainaan siis mieheni kameraa. Aina kun lataan kuvia koneelleni, näen samalla, missä päin toinen on käppäillyt. Tällaisia kuvia löytyi tällä kertaa. On siis kierrellyt Uudenkaupungin ”pasklahden” rantoja ja kiivennyt oikein kukkulan laellekin… Muistatteko, kun kerroin kuinka innoissani odotin kansalaisopiston ohjelmaa? Innoissani myöskin ilmoittauduin kursseille. On se kumma, miten suuri innostus
Tämä on tyhmä postaus ja varmaan tästäkin taas joku loukkaantuu….Mutta kun tämä nyt tänään riepoo ja haluan sen kirjoittaa pois itsestäni, niin teen sen. Kuten varmaan ainakin vakkarilukijat tietävätkin, Pellavasydän-putiikissani on menossa loppuunmyynti. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tavaraa myydään puoleen hintaan ja allekin, mikä tarkoittaa sitä, että myyn samalla hinnalla, millä olen itse ostanut. Minulle ei
Montako euroa teille saisi olla? Lue lisää »
Käteni eivät osaa olla jouten. En osaa vain istua, vaan aina pitää olla käsille tekemistä. Mutta toisaalta kaikkein mieluiten istun ja teen käsitöitä. Tänään aloitin työpäiväni putiikissa keinutuolissa kiikkuen. Siinä minulla on sukankudin ainavalmiina. Loppupäivästä en enää ehtinytkään keinuttelemaan, kun ovi kävi tiuhaan tahtiin ja asiakkaita palvellessa päivä meni ripeästi. Enimmäkseen ostoskasseihin sujahti käsityötarvikkeita: paperinaruja,
Varsin arkisissa puitteissa vietin tänään syntymäpäivääni. En halua, että sitä tämän kummemmin huomioidaankaan. Facebook-kaverit onnittelevat, samoin läheiset. Isältäni sain kukan – muistaakseni ensimmäisen kautta aikain. Jos ei ylioppilaskukkia oteta huomioon. Tällainen on meidän olohuoneen kukkaikkuna. Juuri nyt onkin moni kukka kukassa. Tässä saamani krysanteemi Tämän viikon on Pirkko pitänyt puotia pystyssä. Minä olen nauttinut
Paljon Onnea minulle! Lue lisää »
Nyt kyllä hävettää! Mutta kun olin päättänyt, että tänä iltana laitan kuvat kahdesta valmistuneesta piposta, niin ei auta. Mun mielestä kyllä a) minusta saa hyviä(kin) kuviab) tämä kuvaaja ei ole oikein asiantuntija Ehkä olisi pitänyt odottaa huomiseen, niin olisin kuvannut nämä – sinänsä kauniit pipot – irtopään päällä? Tätä mallia olen tehnyt erilaisin variaatioin jo
Nuoruudessani ajoin ”aina” ylinopeutta, enkä pitänyt juuri koskaan turvavyötä. Lyhyen ajan sisällä sain kummastakin rikkeestä sakot ja tulin kerralla lainkuuliaiseksi. Kunnioitan suojatietä aina ja kaikkialla. Koska oma liikkumiseni on vaikeaa, annan erityisesti vanhuksille reilusti aikaa ylittää tie. Hidastan jo matkan päästä ja näytän kädellä, että saa mennä. Aika usein tulee kyllä vaarallisia tilanteita, kun vaikkapa
Ansaitsematonta huomiota Lue lisää »
Kotoa olen saanut opetuksen ja esimerkin, että vanhuksia kunnioitetaan. Jo nuorena tyttönä pidin vanhoista ihmisistä ja mielelläni kävin heidän luonaan. En kylläkään siivonnut, pessyt ikkunoita tai käynyt kauppa-asioilla, vaan olin paremminkin seuraneitinä. Keitettiin kahvia ja seurusteltiin tai autolla kuskasin hengellisiin tilaisuuksiin. Ei silti, ei asennetta välttämättä peritä ”äidinmaidossa”. Yritin näyttää esimerkkiä tyttärelleni, joka oli