Kävin tänään (kirjoitettu keskiviikkona 4.11.) Tyksissä = Turun Yliopistollinen Keskussairaala. En oikein hahmota Tyksin kokonaisuutta – sitä on niin monessa rakennuksessa eri puolilla kaupunkia. Nyt minun oli määrä mennä T-sairaalaan. Käsittääkseni tämä on ainakin uusittu tai laajennettu, jos ei kokonaan uutta rakentamista. Astuin sisään sillä mielellä, että mites hienoa täällä nyt sitten on. Lehdissä (Turun […]
Hieno sairaala vai onko? Lue lisää »
Pitkästä aikaa kävimme kylässä. Tuttu pariskunta ja muutkin vieraat, mutta koti oli uusi, jossa emme olleet ennen käyneet. Aina se sama juttu. Kun pääsee kotiin, alkaa miettiä muutoksia. Muutama postaus sitten kerroinkin meidän olohuoneen verho-ongelmasta. Vierailemassamme kodissa oli aivan samanlaiset ikkunat, mutta ratkaisu erilainen. Meillä on yhtenäinen verhotanko, johon saa jopa kolmet verhot päällekkäin eri
Meillä on meidän näköistä Lue lisää »
En ole ikinä tehnyt lanttulaatikkoa. Pojasta polvi paranee ja sepä saattaa olla tottakin. Tyttäreni teki tänään elämänsä ensimmäiset joululaatikot. Tuoksu täällä on huumaava. Ainoastaan lantun paloittelussa minä olin parempi. Voima se on joka jyllää – tai oikea ote. Yllätyin, miten hyvältä maistui raaka lanttu. Miksei sitä voisi rouskuttaa iltapalaksi. Puhdistuisi hampaatkin… Ei omena kauas puusta
Meillä tuoksuu joulu – tänään se on lanttulaatikko! Lue lisää »
Telkkari ei enää vangitse minua Muistan ajan, kun istuin aina telkkarin ääressä virkkaamassa tai neulomassa. Kaikki kiinnostavat ohjelmat piti nähdä tai ainakin nauhoittaa. Vähän väliä tuli boksista ilmoitus, että tallennustila ei riitä. Sen sijaan minusta tuli nettiaddikti Sit yhtäkkiä ei enää telkkari kiinnostanutkaan. Aloin nettiaddiktiksi. Kaikki kiinnostavat blogit piti käydä joka päivä katsomassa, vaikka vain
Onko opittu taito, että pystyy nieleskelemään kokemansa pettymyksen? Voiko pettymystä oppiasietämään? Vai onko kyseessä geeneissä saatu persoonallisuus- tai luonteenpiirre? Voiko pettymyksiä olla yhdelle ihmiselle niin paljon, ettei hän enää edes noteeraa niitä – pettymyksestä on tullut rutiinia? Voiko pettymyksiin siis ”tottua”? Pettymys on tunne, eikö vain? Onko siis kyseessä ”tunteiden säätelyn” oppiminen? Katsoin ohjelman lapsena
Pettymyksen sietämisen taito Lue lisää »
Kaikkein ikävin kotihomma on minulle aina ollut kausivaaterumba. Kesävaatteet varastoon, talvivaatteet esille ja päinvastoin. Pari viime vuotta se on hieman helpottunut, sillä mieheni toimii siinä(kin) hommassa avustajana – olosuhteiden pakosta. Koko kodinhoitohuone pääsi täydelliseen kaaokseen, kun SEKÄ kesä- ETTÄ talvivaatteet seilailivat siellä täällä ja etupäässä lattialla jätesäkeissä. Tänään sain tarpeekseni ja teimme sen ruljanssin yhdessä.
Niin paljon turhaa… Lue lisää »
Haluaisin kirjoittaa virheetöntä tekstiä. Yleisestä muistin heikentymisestä seuraa myös se, että kielioppisäännöt eivät enää välttämättä muistu heti mieleen. Ei hätää, tyttäreni opetti yhden hyvän pika-avun. Toki tekstin voi kirjoittaa ensin Wordiin ja antaa ohjelman kertoa virheet. Blogia kirjoittaessa en yleensä niin tee. Aikaisemmin, jos yksittäisen sanan kohdalla tuli epävarmuus, kopioin sanan, aukaisin uuden välilehden ja
Kirjoitetaanko niinkuin yhteen vai erikseen? Lue lisää »
Nyt on pari viikkoa kulunut niin, ettei ole oikein mitään kerrottavaa. Tai ei ole näyttää kuvia. Olen hyvin intensiivisesti tehnyt teatterin puvustusta. Torstainakin meni koko aamupäivä kirppareilla kiertäen ja sattumia etsien. Iltapäivän ompelin tiiviisti siihen asti, kunnes menin kuudeksi harjoituksiin. Siellä istuin klo 22 asti. Seuraan harjoituksia, jotta näen, mitä puvustuksesta vielä puuttuu vai täytyykö
Sitäsuntätä ja vähän jouluakin Lue lisää »
Viime viikonloppuna Uudessakaupungissa (niinkuin ihan varmasti monessa muussakin paikassa) oli joulukadun avajaiset. Meillä siihen liittyy myös Vanhan ajan markkinat. Tällä kertaa markkinat olivat ihan hiukan eri paikassa, mikä tarkoitti sitä, että ne alkoivat suunnilleen Pellavasydämen portailta. Ainakin melkein. Yleensä markkinat kaupungissa eivät tuo meille lisää asiakkaita, vaan melkeinpä päinvastoin. Nyt sunnuntaipäivä oli kyllä iloinen yllätys.
Koskaan, ikinä milloinkaan elämässäni en ole voinut ostaa mitä tahansa kenkiä, jotka näyttää kivalta. Koskaan en ole saanut nauhoja solmittua, vetoketjua vedettyä enkä tarrojakaan kiinni. Kesät vielä menee, mutta talvella on hankala selvitytyä kengillä, jotka voi vaan ”potkaista jalkaan”. Ainoat saappaat, jotka saan jalkaan on tarpeeksi isot kontiot – tiedättekö ne sellaiset toppakengät. Lyhyt varsi,
Ei siis mulle saappaita? Lue lisää »