Kaikkein ikävin kotihomma on minulle aina ollut kausivaaterumba. Kesävaatteet varastoon, talvivaatteet esille ja päinvastoin. Pari viime vuotta se on hieman helpottunut, sillä mieheni toimii siinä(kin) hommassa avustajana – olosuhteiden pakosta.
Koko kodinhoitohuone pääsi täydelliseen kaaokseen, kun SEKÄ kesä- ETTÄ talvivaatteet seilailivat siellä täällä ja etupäässä lattialla jätesäkeissä. Tänään sain tarpeekseni ja teimme sen ruljanssin yhdessä. Siksi siis yhdessä, että minä en voi siirtyä vaate – tai mikään mukaan tavara – kädessä mihinkään.
Jokaikinen kerta käymme saman keskustelun. Mieheni kysyy ”koska olet tätä viimeksi käyttänyt” erilaisin sanavalinnoin. Ja minä joudun puolustelemaan ja selittämään että ”ei nyt kannata kesävaatteita laittaa kirpparille, ei niitä NYT kukaan osta”. Tai että ”ei sitä tiedä, jos vaikka tänä talvena nuo housut jo mahtuisivatkin päälleni”. Ja sitä rataa….
Kun saimme urakan valmiiksi ja kaikki talvivaatteet oli kaapissa (ja neljä jätesäkkiä kesävaatteita menossa vintille) mieheni huokasi, että puseroita/tunikoita oli kuulemma seitsemänkymmentä. Eikä – se laski ne kaikki! Enkä viitsi tarkistaa, vaikka se aivan uskomattomalta kuulostaakin.
Eihän mulla ole koskaan mitään päälle laitettavaa.
Lisäys: seuraavana aamuna oli kuitenkin pakko käydä tarkistamassa asia, sen verran se jäi kaivelemaan. Kyllä, toden totta, 71 henkaria.
Tässä kaapissa olisi ammattijärjestäjälle töitä. Montakohan henkaria jäisi jäljelle? Tällaiselle pihille ihmiselle vaan on NIIN vaikeaa luopua turhastakin tavarasta. Jos kuitenkin sitä tarvitsee….
Minua on valistettu (sisareni viimeksi tällä viikolla) etteivät ihmiset yleensä tee noin. Kaikki vaatteet kuulemma säilytetään samassa kaapissa. Mites teillä, mahtuuko kaikki kesä- ja talvivaatteet kaappeihin vai onko teillä samanlainen rumba kuin meillä? Tämä ei muuten koske vain minua – myös mieheni tekee omassa kaapissaan saman operaation. Sillä erotuksella, että hän vie paidat henkareissaan vintille. Vain minulla siis on kova silittäminen, kun nostelen vaatteet jätesäkeistä kaappiin….
Mervi