Monta viikkoa odotimme työntekijäni Arjan kanssa, että pääsemme Marttojen retkelle Helsinkiin tutustumaan sikäläisiin kädentaitomessuihin. En ole siellä aiemmin ollut – Seinäjoella, Turussa ja Tampereella kylläkin. Arjalle nämä taisi olla ihan ensimmäiset.
Martat peruivat retken viime hetkellä, mutta vähän aikaa nyyhkittyämme pettymystämme, päätimme lähteä kuitenkin. Vielä viimeisenä iltana soitti ystävä ja varoitteli lähtemästä, kun juuri samaan aikaan siellä samoilla kulmilla on 5 eri mielenosoitusta. No mutta, sehän oli vain lisää jännitystä matkaan.
Ensimmäistä kertaa ostin liput kotona netistä. Vähän jännitti, kun ei ollut lippuja mukana, mutta kun sanotaan, ettei niitä tarvitse ottaa mukaan, niin en ottanut. Hienosti sujui sen puoleen matka. Kuljettajalla oli nimilista ja kun nimi siitä löytyi, ei sen enempää kyselty. Ei tarvinnut edes osoittaa olevansa eläkeläinen.
Sen verran olen pääkaupungissa liikkunut, että tiesin osaavani valita oikean raitsikan ja suunnankin osasin päätellä. Se, että millä pysäkillä jäädään pois, oli hakusessa, mutta onneksi samassa kyydissä oli muitakin käsityömessuille menijöitä. Kun astuin raitsikasta Helsingin kadulle, tuli minun takaani tervehtimään vieras nainen, joka kysyi:” Olethan sinä Pellavasydämen Mervi?” …….. Ei voi olla totta! Me maalaiset olemme suuressa kaupungissa ja heti minut tunnetaan.
Voi miten mielissäni olisinkaan, että te, jotka olette monta vuotta blogiani seuranneet, EDES JOSKUS antaisitte vaihtarin. Että jaksaisitte kirjoittaa pienen kommentin ja vaikka vain vähän kertoisitte itsestänne. Sitten olisi niin mukava tuolla maailmalla tavata ja minäkin tietäisin, että sinä olet SINÄ.
Messut olivat siis Wanhassa Satamassa, viihtyisässä teollisuusrakennuksessa. Tilaa on toki paljon vähemmän, mihin olen tottunut Tampereella ja Turussa. Valikoima on myös luonnollisesti vaatimattomampi, mutta kyllä siellä kuusi tuntia sai ajan kulumaan. Katsoimme kunkin kojun tarkemmin kuin yleensä. Täältä puuttuivat isot toimijat: Novita, Lappajärven Värjäämö, Lankava ym. Mutta vastaavasti oli mukana pieniä putiikkeja, jotka myivät omia käsitöitään ja pienimuotoisesti lankaa ja tilkkutyökankaita.
Mitä lähdimme intohimoisesti hakemaan – UUSIA IDEOITA – niitä emme valitettavasti löytäneet. Ainoastaan pari askartelutyyppistä tekemistä, mutta ne esittelen erillään. Hinnat tuntuivat korkeilta. Samat metallikoukut, joiden hinta Pellavasydämessä on 3 euroa, maksoivat siellä 9 euroa.
Aina messut ovat inspiroivat. Vaikka et mitenkään alkaisi kopioida toisten ideoita, niiden näkeminen saa kuitenkin luovuuden kukkimaan ja uusia ideoita alkaa päästä pursuta. Ja ainakin INNOSTUS lähtee lentoon!
Takaisin tullessa vaihdoimme kaksi kertaa linkkaa, Turussa ja Laitilassa. Vähän jännitin noita bussin portaita. Mutta kun minulla oli Arja-avustaja, pääsin kuin pääsinkin kompastelematta ylös ja alas. Seuraava päivä, sunnuntai – meni nukkuessa iltapäivään. Mutta kolmelta pakotin itseni kuntosalille, kun avustaja tuli sitä varten. Eilen, maanantaina, olin uimahallissa tunnin jumpalla, joten nyt on kyllä liikuntaa harrastettu. Eikä mitään kipuakipua tunnu. Joten kyllä tästä selvitään!
Pellavasydämen Mervi