Olen tullut siihen tulokseen, että mun alitajunnassa joku kiirehtii ajan loppumisella. Yht’äkkiä haluan opiskella sitä ja tätä. Ainahan kansalais-opiston ohjelman kolahtaminen postilaatikkoon on ollut sykähdyttävää: löytyisikö sieltä jotain kivaa kurssia? Mutta nyt näyttää vauhti kiihtyvän.
Olemme jo 3.8. aloittaneet mittatilausompelijakoulutuksen syyskauden eli viimeisen kolmanneksen. Toivottavasti nyt saamme opiskella paikan päällä, joskin muutamat ovat henkilökohtaisista syistä siirtyneet etäopiskeluun. Vaikka matkaa on 150 km/ilta ja joskus tuntuu, ettei illassa saa ”vastinetta” ajankäytölle, kun opetettavaa on kovin vähän, silti opiskelen mieluummin yhdessä toisten kanssa ja opettajan ohjauksessa.
Syyslukukaudella teemme kolme vuorellista takkia: yhden itselle, toisen asiakkaalle ja kolmas on viimeinen näyttötyö – sekin valmistetaan asiakkaalle. Nyt olemme harjoitelleet yksityiskohtia; liivintasku, napinläpitasku, kahdenkaitaleen tasku, läpällinen tasku ja hihan halkioita sekä muutama erilainen takin etureunan helmaratkaisu.
Syyskuun 1. päivänä aloitan Turun Ammattiopistossa Pukeutumisneuvojana toimiminen -koulutuksen. Sitäkin opiskellaan monimuotona. Pari päivää kuukaudessa on lähiopetusta ja muutoin kotona. Saa nähdä, miten voimani riittävät pitkiin päiviin?
En haluaisikaan opiskella muuta kuin tällaisia käytännönläheisiä aiheita. Tähän uuteen koulutukseen liittyy toive oppia itse pukeutumaan vartalolleni edullisimpaan tyyliin. Nämä kurssit tukevat toisiaan ja ovatkin osa samaa opintokokonaisuutta, Tekstiili- ja muotialan ammattitutkinto.
Kansalaisopistosta löysin kuin löysinkin kiinnostavan tai ennemminkin hyödyllisen kurssin ”videoiden editointi”. Voin kuvitella, että se on pahasti mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta toivon että sen käytyäni rohkenen tehdä videoita blogiin ja instagramiin. Kurssi kestää yhden viikonlopun.