Nuorena pidin tavarat järjestyksessä ja tiesin tarkkaan, missä mikäkin on. Olen lähes varma, että siinä vaiheessa, kun luovuus minussa ”puhkesi kukkaan” ilmestyi myös kaaos elämääni. Tunnistaako kukaan muu itsessään tällaista?
Minulla on MUKA AINA niin KIIRE, etten ehdi laittaa tavaroita TAKAISIN paikoilleen. Oikeasti minulla on aikaa vaikka muilla jakaa – olen vain laiska, huolimaton ja saamaton. Paitsi että nyt kaikki muuttuu, hih!
Olen päättänyt ottaa opiskelun tosissani. Teen kaiken huolellisesti, niin kuin kuuluu – aikaa ja vaivojani säästelemättä. Kotitehtävät olen tehnyt kuuliaisesti, jopa vähän enemmän kuin on käsketty. Kun taannoin siivosimme toimistoani, löysimme monta ylipursuavaa kansiota kurssimateriaaleista, jotka oli vaan työnnetty pois käsistä. Sellaisenaan ne ovat täysin turhia, käyttökelvottomia ja päätyivät roskiin.
Nyt olen tehnyt suunnitelman koulumateriaalien tehokkaaseen säilomiseen. Minulla on oikein koulupöytä, vähän normista poiketen kuitenkin. Tällä ei tehdä töitä, mutta säilytetään kouluun liittyvät jutut. Samoin koulureppu on poikkeava, minulla se on koulukori.
Hävitin em. siivouksessa kaikki tyhjät mapit, mutta onneksi yksi jäi. Nyt sitä tarvitaan. Toisessa mapissa on irtiotettavat muovitaskut, siihen säilöän piirretyt kaavat. Tässäkin ylitin itseni – otan lehden kuvasta kopion mukaan kaavojen etusivuksi.
Toivon, että järjestelmällisyys tarttuisi muuhunkin säilyttämiseen. Kun kotitehtävänä oli tukikankaisiin tutustuminen, sain puhtia järjestellä meidän ompelimon laatikossa hujanhajan olleet tukikangaspalaset. Nyt on hieno!
Tuntuuko nämä ajatukset sinusta hassuilta?
Onko sinulle itsestäänselvää, että tavarat pidetään järjestyksessä?
Minä vain toivon, että vanhanakin voi oppia uusia taitoja ja minun kaaokseni alkaa selkiytyä….
Pellavasydämen Mervi