Ihanat vapaapäivät! Olen viettänyt ne pääsääntöisesti ompeluhuoneessa. Ja nauttinut! Kierrätystuotteitteni valikoima lisääntyy ja nyt olen saanut valmiiksi taas uusia tuotteita: neuletakki ja pari huitulaa…
Neuletakin idea on kypsynyt jo kauan. Siitä lähtien, kun eräs asiakas toi korjattavaksi oman neulepaloista kootun takkinsa. Päätin jo silloin yrittää itsekin koota sellaisen. Olenkin sitten tuonut kierrätyskeskuksesta neulevaatteita – sellaisia, jotka sopivat takiksi. Tein eriväristen kasoja: siniset, violetit, mustat ja harmaat ja sitten punaiset.
Neuletakki tilkuista
Nuo punaiset näyttivät ensin niin erisävyisiltä, että olin kovin epävarma, voiko niitä yhdistää samaan takkiin. Mutta lopputulos osoittaa, että kyllä voi, kunhan vierekkäiset sopivat toisiinsa. Sinne upposivat kylmän sinipunaiset ja lämpiman kellanpunaiset tilkut. Kaavana on sama, millä olen kaikki tänä talvena ompelemani takit tehnyt. Peruskaava, helppo ja hyvä. Se on suunniteltu joustamattomalle kankaalle, mutta käy myös joustamattomalle – sen olen itse todennut.
Vuorin kanssa mietin kauan. Kun joustavaan neuleeseen yhdistää silkkivuorin, se menettää joustavuutensa. Kuitenkin on niin, että neuletakki on hankala pukea, jos se tarttuu koko ajan alla olevaan vaatteeseen. Ja sitten on kolmas asia, sisätyöt pitäisi tehdä todella huolellisesti, jos niitä ei ”piilota” vuorin alle. Valitsin siis punaisen silkin tyylisen vuorin.
Tähän takkiin laitoin hupun ja taas oli ongelma kiinnityksen kanssa. Napit on hankalat tehdä joustavaan neuleeseen, vetoketju vielä hankalampi ja mitään muuta systeemiä en oikein keksinyt. Lopulta onnistuin oikein hyvin. Lisäsin punaisen napakan napituskaitaleen, johon oli helppo ommella napinlävet ja huppu asettuu silti kohtalaisen kivasti.
Takin on tarkoitus olla rento ja sitä se on. Ehkä helmaan olisi voinut laittaa kovikekankaan ja saattaa olla, että sen vielä lisäänkin…
Punaisia nappeja ei satojen nappieni joukosta löytynyt ja koska kuitenkin halusin takin valmiiksi nyt justiinsa, piti tehdä kompromissi. Valitsin tuollaiset rusehtavat ”duffelinnapit”,
Huitula ja toinenkin
Kaksi isoa huivia oli myös tullut matkassani kierrätyksestä ja niistä ompelin huitulat.
Hapsullisen huivin taitoin kahtia niin, että hapsut tulevat helmaan. Ompelin sivusaumat jättäen ylimääräisen kankaan reunoille.
Pääntien kanssa jouduin taistelemaan. Taisin kolmea eri vaihtoehtoa kokeilla vain todetakseni ettei toimi. Lopulta onnistuin vinonauhalla. Ompelin sen nurjalle puolelle.
Toinen huitula syntyi isosta tuubihuivista. Siihen leikkasin sivusaumat jättäen pienet hihat. Pääntien tein samalla tavalla vinonauhalla, mutta nyt jätin vinonauhan etupuolelle, koska niin hienosti sopii väriin. Tästä tulikin lähes mekko.
Sormet syyhyää ja haluaisin vielä tehdä jotain… ehkä farkuista… ehkä sen violetin neuletakin… vai mitä?
Pellavasydämen Mervi