Olkalaukku ja pussukoita

Eilen esittelin päiväpeitosta tekemäni jakun ja liivin. Kangasta jäi, joten suunnittelin siitä myös olkalaukun. Edelleen kangastilkkuja oli jäljellä, joten ompelin myös kännykkälaukun. Ja ihan vihoviimeisistä tilkuista sain vielä toisenkin pussukan. Täydellistä kankaan käyttöä. Lisäksi tarvitsin vuorikangasta – se on kierrätyskeskuksen lakanaa. Hihnat löysin varastoistani, nekin entisistä laukuista kierrätetty. Vain vetoketjut ja kaksi karbiinihakasta ovat uusia. Kierrätystuotteitten näyttelyyn valmistui tällä kertaa olkalaukku ja pussukoita.

Minulla on kaksi eri vaihdetta ompelutöissäni: 1) kiire ja 2) levollisuus. Tänään valitsin kakkosen, eli tein rauhallisesti, opetellen, purkaen ja onnistuen.

Olkalaukku

Olkalaukku oli hankalin valmistaa. Tiesin entuudestaan, että kärsivällisyyteni ei riitä tuollaisen sivukaitaleella ommellun kassin tekemiseen. Mutta nyt päätin selättää ongelman. Mittasin ja neulasin tarkasti ja sain kuin sainkin kaiken täsmäämään! Olkahihan ensimmäisen version jopa purin tikki tikiltä, kun en ollut tyytyväinen. Jouduin laittamaan toiselle puolella puuvillakankaan, koska muuten hihnasta olisi tullut aivan liian paksu.

Usein yöllä mietin ja piehtaroin ompeluongelmien kanssa. Niin nytkin. Ihmettelin, miten saan kassiin lisättyä vuorin. Vaikka olen kymmeniä kasseja vuorittanut, jotenkin tämä ei heti valjennut. Mutta sain sen onnistumaan – ei täydellisesti, mutta riittävän hyvin.

Ompelin vetoketjun reunoille kaitaleet, jotta se istuu sivukaitaleisiin ja päähän ompelin vielä lisäkappaleet. Mutta oli niissä kohdistamista!

Se pieni miinus tulee sisäpuoleltä juurikin noiden kaitaleiden kanssa ähräämisestä. Annoin asian olla, koska eipä tuonne yleensä kukaan kurki. Enkä oikeastaan keksi, miten vuori olisi pitänyt kiinnittää?

Kännykkäpussukat

Ensimmäiseen kännykkäpussukkaan ompelin punaisen vetoketjun ja kiinnitin sen, ei yläreunaan, vaan hivenen alemmas, jotta sain sen helpommin ommeltua. Tähän en ommellut vuorta, sillä sisäpuoli on tarpeeksi siisti.

Löysin täsmälleen pussukkaan sopvan valmiin hihnan, jonka olen irroittanut jostain kierrätyskassista. Lisäksi piti kiinnittää lenkit kassin reunoihin ja niihin karbiinihakaset. Täydellisen mätsi!

Ja vielä toinenkin pussukka! Siihen piti jo vähän tilkkuilla. Vuoriksi löysin pellavakankaan palan. Vetoketju on käyttämätön, mutta hihna taas kierrätetty.

Nyt ei siitä isosta ja painavasta päiväpeitteestä ole jäljellä kuin silppua. Olen tyytyväinen tuloksiin ja itseeni. On paljon kivampi työskennellä, kun on aikaa ja malttaa olla rauhallinen ja kärsivällinen. Purkaminenkaan ei harmita, kun on päättänyt tehdä kunnollista jälkeä.

Pellavasydämen Mervi