Ostin upean villakankaisen viitan viime kesän Viron reissulta. Teimme päiväretken Abrukan saarelle, mistä matkasta olenkin jo kertonut täällä.. Ihan poislähtiessä poikkesimme pienessä kahvilassa, jonka takaseinällä huomasin käsitöitä. Oli kiire, sillä olimme ryhmänä liikkeellä. Nopeasti katsastin valikoiman ja nappasin tummanpunaisen viitan. Bontsoksikin sitä voisi sanoa. Kuvia täällä. Viitta on täysin käsin kirjailtu ja maksoi vain 70 euroa. Tuosta ostosta on jo vuosi aikaa ja viitta on ollut vain kaapissa, unohduksissakin. Tämänkesäisen Viron matkamme aikana matkanjohtaja muistutti tästä hienosta ostoksesta. Silloin päätin, että nyt on tehtävä jotain, jotta saan viitan käyttöön. Alkoi suunnittelytyö, jonka tarkoituksena oli viitan muokkaus käyttökelpoiseksi. Koska käytän aina kyynärsauvaa, tuollainen hihaton viitta on koko ajan tiellä.
Viitan muokkaus
Olisi ollut kaikkein parasta, jos olisin voinut muuttaa viitan edestä aukeavaksi takiksi, mutta se ei ollut mahdollista, koska molemmin puolin on iso kuvio. Mietin jo sellaistakin vaihtoehtoa, että teen viitasta kaksi takkia, niin, että kuviot tulevat takakappaleiksi ja etsin jostain etukappaleisiin uudet kankaat. Hylkäsin kuitenkin tämän vaihtoehdon.
Hihat oli helppo ommella. Poistin sivusta nuo punaisella viivoitetut kappaleet.
Muokkasin myös venepääntietä, joka tuli liian ylös kaulalle. Poistin etukappaleesta palan ja tein siihen myös pienen viillon, jolloin sain lisää tilaa pääntielle. Ylläolevassa kuvassa punaisella piirretty. Ylijääneestä hihapalasta tein eteen alavaran ja pystykauluksen.
Sitten piti miettiä, millä tuon kauluksen saan kiinni. Ensin ompelin tällaiset hakaset:
Ne olisi olleet nätit, mutta totesin, että aukeavat hyvin hyvin helposti. Poistin ne ja yritin etsiä laajasta nappivalikoimastani sopivia. Ei millään löytynyt mieleistä. Mutta sitten bongasin tällaiset duffelinapit, jotka ovat juuri oikean väriset.
Nyt tässä on tuollainen nauha pitämässä kauluksen päät kiinni, mutta jos tämä kombo osoittautuu liian hankalaksi, yritän keksiä jotain muuta. Hihat jäivät liian lyhyiksi. Ensin kiinnitin niihin ylijääneestä kankaasta mansetit, mutta sillä tavalla ei tullut riittävästi lisää pituutta. Sitten huomasin kierrätyskeskuksesta tuomani neulepuseron (joka oli tarkoitettu toiseen projektiin) ja leikkasin sen hihoista palan. Näin sain valmiin resorinkin. Nyt hihat on ylipitkät, mutta yritän elää sen kanssa. Yleensä suosin hiukan vajaamittaisia hihoja.
Tässä pikaisesti ottamani kuvat valmiista työstä. Etukappaleen kuvio on hiukan sivussa, se oli alunperinkin.
Vieläkään viitta/takki ei ole ihan helppokäyttöinen, koska se täytyy laittaa pään yli. Mutta ehkä kuitenkin jossain tilanteissa voin tätä käyttää – sellaisissa, missä takkia ei tarvitse ottaa pois päältä.
Upeahan tämä on, täysin uniikki. Samanlaista ei varmasti tule kadulla vastaan!
Pellavasydämen Mervi