Käyn ahkerasti kierrätyskeskuksessa, koska etsin teatteripuvustukseen sopivia asuja ja kankaita. Tänäänkin olen käynyt siellä jo kaksi kertaa! Koitan välttää katsomasta itselleni mitään vaatteita – koska kaappi on liiankin täysi ja taloustavaroita en saa katsoa ollenkaan, vaikka kovin nättejä koriste-esineitä siellä paljon onkin.
Tämän mekon kuitenkin kotiutin, sillä se on niin erikoinen. Ja oikein, näyttääkin itse ommellulta. Näitä, samalla mallilla ommeltuja, oli kaksi, mutta vain tämä toinen tulee heti käyttöön. Mekko on paksuhkoa trikoota ja on siis joustavana loistava arkivaate. Jotenkin tuo kuvio on ”jouluinen” vaikka väri ei olekaan. Ja itseasiassa en ruskeasta vaatteesta pidä, mutta tämä on niin tumma ja ehkä jopa viileä sävyltään?
Tällaisenaan mekko on lämmin, kun polvet ja sääretkin on mekon suojissa. Minä kun palelen aina. Muutaman päivän tätä pidin ja puolison kanssa vähän naureskelimme, että näytän ”maatalon emännältä”. Tässä maailmantilanteessa ja median pyörityksessä tuli mieleen, että ei taida olla fiksua puhua maatalon emännästä vähän niinkuin paheksuvaan sävyyn. Kaikesta kun voi tulla paha mieli. Jollekkin kuitenkin.
Loppujen lopuksi päätin kuitenkin lyhentää mekon ja luulempa, että se kannatti.
Nyt tästä tuli kivampi, vai mitä olet mieltä? Ainakin puodissa voin hyvin pitää työasuna. Malli on oivallinen rintavalle ja kokokin aivan kuin minulle tehty. Sen toisen mekon, joka ei ole joustava, aion leikata kaavaksi. Niin saan tehtyä useammankin mekon.
Vertailun vuoksi vielä vierekkän:
Helman pituuksia olen useinkin pohtinut ja täällä blogissakin esitellyt. Aikoinaan, kun opiskelin pukeutumisneuvojaksi, niitä asioita tuli katsoneeksi eri silmällä. Täällä esimerkiksi. Jos asia kiinnostaa, voit tutkia näitäkin kuvia.
Mielellään luen kommenttisi.
Mervi