Olen hurahtanut isoäidinneliöihin. Niiden virkkaaminen on kivaa, varsinkin värivaihtoehtojen valitseminen. Lankana tälläkin kertaa pitsimyssyistä jääneitä Sirdar DK keränloppuja. Yritysten ja erehdysten kautta syntyi kuin syntyikin toinen palaliivi.
Otin vähän osviittaa aiemmin valmistuneesta liivistä. Olin ajatellut tehdä tähän nauhat sivuihin, mutta sepä ei onnistunut ollenkaan. Liivi ei istunut ja oli iso jopa minulle.
Pariksi päiväksi piti laittaa työ sivuun, sillä harmitti turha työ. En helposti pura, mutta nyt oli pakko, sillä liivi jäisi muuten käyttämättömäksi. Onneksi purin. Nauhat pois, samoin ylimääräiset kerrokset työn ympäriltä. Ompelin sivut kiinni, mutta nyt ongelmaksi tuli jyrkät kolmiot kainaloiden sivuilla. Ensin yritin täyttää ne pitkillä pylväillä, mutta jouduin senkin purkamaan. Lopulta keksin ratkaisun: ompelin ikäänkuin rinta-muotolaskokset etukappaleisiin. Takaa liivi on suora.
Nyt liivi istuu itselleni oikein hyvin! Sivuille tuli kaksi riviä neliöitä, yhteensä siis 6 kpl. Olkapäilä on yhdet neliöt.
Ensin mietin, että minkä puseron kanssa stailaisin tämän liivin, kun en paitapuseroita omista. Sitten osui silmiin tämä virkkaamani puuvillapusero, jonka väritys on ihan nappi! Puseron esittely täällä.
Lankaa tähän liiviin meni yhteensä 528 grammaa ja tuon virkatun puseron kanssa on kyllä aika lämmin kesäasuksi!
Olen oikein tyytyväinen itseeni, että päädyin purkamaan ensimmäisen yrityksen. En toki käytä näin lyhyttä puseroa housujen kanssa – paitsi jos housut olisi huomattavasti väljemmät. Hame – tai oikeastaan leninki – olisi parempi vaihtoehto. Saas kattoo!
Ja ehkä toteutan sen nauhallisen liivin neuloen, jotenkin näin esimerkiksi. Uusia isoäidinneliöitä on jo virkattuna kelpo kasa, muttei mitään suunnitelmaa, mitä niistä teen.
Pellavasydämen Mervi