Koska tajuan, että ikääntyminen tuo hankaluuksia muistamiseeni ja uuden oppimiseen, kiinnitän näihin asioihin erityistä huomiota. Vaikka olisi helpompi välttää hankalia asioita, niistä selviäminen tuo kuitenkin tyydytystä. Eikä se silti poista sitä, että aina silloin tällöin joudun pyytämään puolisolta apua – vaikkapa tietokoneen kanssa. Mutta tätäkin useammin olen viime aikoina todennut, että meitä on puodissa kaksi sitkeää naista!
Uusi pankkikorttikone
Yksi tällainen ”vaativa operaatio” oli Netsin uusi pankkikorttikone. Avasin tomerana laatikon ajatuksella, että tästä se nyt vaan otetaan käyttöön. Ensimmäisiä ohjeita lukiessani kauhistuin ja kiikutin paketin puolisolle ”liian vaikea, tee sinä”. Ja MITÄ TÄMÄ VASTAA? ”Noh, eikö sitä voi palauttaa, jos on liian vaikea käyttää? Arrgh.
Niinpä otin ohjeen kauniiseen käteeni ja yritin. Ei onnistunut, eikä ollut oikein edes käsitystä, mitä olisi pitänyt tehdä. Varmaan viisi kertaa yritin syöttää sähköpostiosoitetta ja y-tunnusta ja aina sovellus herjasi, ettei löydy. Olin jo pari kertaa soittamassa tekniseen tukeen, mutta peruutin, koska arvelin, etten kuitenkaan ymmärrä ohjeita.
Tänä aamun otin uudestaan asian pöydälle ja tovin yritettyäni pääsin edes kirjautumaan. Ja loppujen lopuksi sain kaiken kuntoon ja tehtyä ensimmäisen koeoston.
On meillä nyt hieno laite, en ole MISSÄÄN nähnyt näin hienoa… Ja olen niin ylpeä itsestäni, että MINÄ TEIN SEN!
Sitkeä neuloja
Uusi avustajani, Nina, on yhdeltä ammatiltaan ompelija. Idearikas askartelija ja puuhailija, joka ei kuitenkaan neulo eikä virkkaa. Osaa kyllä perusasiat, niinkuin ne on koulussa opetettu. Halu oli opetella, koska puodissahan nuo taidot ovat tarpeen.
Niinpä, kun meillä oli hiljainen päivä, päätimme aloittaa opettelun sukankutimesta. Muisteltiin miten tehdä oikea silmukka, sitten harjoiteltiin resoria, 2 oikein, 2 nurin ja vielä kerrattiin silmukoitten luominen. Ja hienosti sujui. LOOPPAAMALLA.
Nina oli jo kuukauden verran kuunnellut, kun asiakkaille neuvon looppaamista. Hänelle oli heti selvää, ettei sukkapuikkoja oteta edes esille, vaan suoraan lähdetään pyöröpuikoilla neulomaan sukanvartta. Chiaogoot tietysti.
Tavoitteena Ninalla on neuloa paitoja lapsenlapsille. Tykkään tästä innokkuudesta, sitkeydestä ja eteenpäin pyrkimisestä.
Tehdään se nyt, eikä sitku…
Minulla on erinomainen taito siirtää töitä, varsinkin epämieluisia. Nyt voin olla tyytyväinen, sillä muutamat hommat on tehty heti, eikä sitku. Oli vähän hiljaisempia päiviä ja innostuttiin parantelemaan ulkona olevia vanhoja ständejä, että kehtaa jotain mainostaakin. Ei kun maalipurkkia esille ja hommiin… Nämä on ainakin 10 vuotta vanhoja, ränstyneitä ja ovat odottaneet parantelua. Nyt niistä tulee paljon hienommat.
Työpöytäni siisteys (=epäjärjestys) on vaihtelevaa, yleensä se on kaaoksessa. Osaan luovia, eikä sotkuisuus yleensä häiritse. Tänään kuitenkin suunnittelin jatkavani isän elämänkerran kirjoittamista ja se tarkoittaisi kirjepinojen järjestämistä pöydälle – tyhjälle pöydälle. Päätin aloittaa siis siivoamisesta. Sitten tuli vastaan rikkinäinen kaulakoru, jonka jo olin siirtämässä ”jonnakkin pois silmistä”, mutta päätinkin tarttua hommaan nyt, eikä sitku…
Aivan pikkuhomma. Varsinkin, kun tarvikkeet löytyy omasta takaa. Pellavasydämessä on valikoima korutarvikkeita, vinkvink.
Moni pikkuhomma olisi pois päiväjärjestyksestä ja mieltä kaihertamasta, jos päättäisi tehdä eteen tulevat asiat heti.
Ja miten hyvä mieli tuleekaan, kun rästit on tehty ja uutta opittu!
Pellavasydämen Mervi